Lähtökohta -elämäntapa, paradoksit ja pieni tulevaisuus

Lauantai 17.4.2010 klo 13:30 - Ritva Lindroos

©2010 Collega Oy

Tähän bloqi - kirjoitukseen lähden mielelläni, kun se mahdollistaa uusimista, sisällön tarpeiden uusimista ja ajatusten esille tuomista. Kyseessä ei ole mikään tieteen mallittaminen, mutta esittelen mahdollisuuksia ulkoiseen tiedottamiseen. Sen kattamiseksi tarvitaan johdonmukaista tuntevaa aihetta eli ehkä se aihekin kannattaa. Tässä aiheessa asuu  paljon uusiakin asioita, asioita, joita voisi opetella, sillä niihin paneutuminen on hyödyksi kaikille aikuiskasvatuksen, organisaatioiden ja esimerkiksi valistushengen ylläpitäjille. Tuleminen tähän bloqiin auttaa ja valistaa. Samalla voi keskustella, sillä bloqiin liittyy siihen kuuluva kommentointi.

Lähtökohta perustelee, mihin tämä kirjoitus voi viedä vai johtaako mihinkään päätelmään. Tuloksia voi aloittaa päättelemään, mutta ei ennakkoon. Siis: Käyn kirjoittamaan.

Olen hallinnut kertojana yleensä juonen. Se johtaa uusiin teoksiin. Saa selvittää, miten aiheen hallitsee ja kuinka vastaa sen kehittämisestä ja luomisesta. Sama periaate toistuu  tämän kerran, koska uskon bloqin laajentuvan käsikirjoitukseksi. Saatan kirjoittaa useita kirjoja, mutta yksi kerrallaan. Uskallan olettaa, että voin olla tuottava ja auttaa. Tämä tehtävävastuu on minun.

Bloqin aihepiiriä vastaa teoreettinen ajattelu, jonka avaamista en voi tähän bloqiin tuottaa. On siksi tarpeen, että kirjassa tulisi esille teoria, josta käsin kirjoittamiseni on tuotosta. Se ei ole implisiittinen vaan -sanoisin - aika systeeminen teoria, kun siitä käsin on avautuva  muistella, miten teoria ohjaa kirjoittamista. Selkeys on tuotos omista muisteluista,mutta se on samalla eräs systeemi, jonka avulla voi tehdä tuotoksia ja erotella muut tekijät. Ajattelua vastaa tahto osata, erotella muut tekijät. Tulokset saadaan valmiiksi monien kehkeytyvien systeemien tasolla, sillä monet asiat olisivat ennen kaikkea hyviä, tarpeellisia, jos vaan voitaisiin tuottaa osaamista. Tällaiseen olen pyrkinyt. Tuloksia voi tuottaa ja osaamista voi tuottaa, koska olemme siitä käsin ohjautuvia. Päämäärät voi ohjautua tuloksiin, kunhan muistellaan tarpeenmukaisia ja hyviä asioita. Niin voisimme alkaa tulosten tekemistä. Tarpeet muodostaa tehokkaita yksiköitä kuvassa, johon tulee uusia malleja, saa ajankohtaisen tuloksen systeemisen ajattelutason vallitessa. Mallia voi kohentaa tapauksen myötä, jolloin voi aloittaa kuvassa olevan tapauksen nmallittamisen. Menestykset heijastavat tuloksia - sitten aikanaan, joten ajoitan nyt tähän vaan työntekoa. 

Jatkuu...

 

Palvelut - paradoksi vai elämäntapa?

Tiistai 6.4.2010 klo 18:03 - Ritva Lindroos

©2010 Collega Oy

Pohdin palveluita oman elämäntapani varassa melkein päivittäin. Kulkiessani melko paljon maailmalla kuljen palveluita ja maksan, mutta lähinnä ja enemmän tietenkin täällä kotimaassa. Uskoakseni enemmän olisi annettavaa, mutta uskomukseni ehkä vaan perustuu omaan kaavaan ottaa vastaan ja uskoa enemmän annettuun kuin sinänsä enemmän vaikuttaa. Tulenko pohtimaan uskoakseni vai enkö, mutta miksi olisin enemmän uskomassa, kun vaatiessaan voi luottaa omiin valmiuksiin sekä käydä keskustelua. Jos palvelut voitaisiin aloittaa tekemällä puhtaita suhdepelejä ihan vaan palveluita varten, ne voitaisiin  ottaa vastaan ja hyväksyä? Toivon, että suhdepelit voitaisiin uudelleen muokata ja suunnitella ehkä puhtaasti ja enemmän palvelutarpeissa. Nykyiset pudonneet tehtaat ja niiden kännykkämallit voisivat silloin tehdä yksilökappaleita ja antaa, mitä voivat ollakseen palvelutuotannossa. Tulevaisuus olisi hyväksi tehty ja annettu, kunhan oltaisiin niistä riippuvaisia, joita voi pitää vastuullisina kuluttajina. Tulevaisuus, onko sellainen mahdollisuus jo olemassa? Minusta ei, ja kun palvelut on mitoitettu tulevaisuuden vuoksi tänään, niihin tulisi vastata järkevillä argumenteilla. Tulen puhumaan aiheen puolesta ja vastustan samalla standardeja, jotka eivät laisinkaan koskaan voi kuulua hyvien palveluiden tasoon.

Psykologisen taistelun buumit on tarvittu tueksi henkis-taloudelliseen alisuorittamiseen, koska standardit on  alhaalla, ja alisuorituksen standardit vastaa tilannetta  palvelujen olemuksena. Ei  ei ole asiaa  omantunnon kauppaan, mutta tuetaan epäsuoraa vaikuttamista kaupan olemuksen suunnalla, ja silloin tavnaomaista useammin saadaan huono tilanne ja heikko ryhmä. Tiimi vahvistuu, tukee tuloksia ja alkaa voida pahoin. Asiallisuus tai muoto ei usein vastaa aikuisten kaupankäyntiä.  Palvelut mitoitetaan  ihan liikaa yksittäisuskojien varaan, joista tiedetään, että ne olisivat liian kivoja voittaakseen pahojen taistelun, mutta ryhmien  huono dynamiikkaa voittaa, vahvistaa heikon signaalin sekä muuttaa palvelujen luonnetta. Siitä syntyy taisteluja, joiden tulevaisuus vaatii uskoa ja vahvuutta, sillä  ne eivät perusta luonnollisiin tapoihin vahvistaa mallejaan.    

Siitä voisi  pyrkiä eroon, mutta se vaatii  muutoksia. Tukemista? Se riittää, ja vahvistuu uudelleen kunnollinen yhteispeli tiimihengen hyväksi.

Palvelut mitoitetaan nykyisin liikaa  kunnian varaan, ja pelataan ihmissuhteita vaan ei kunniaa tuottaa, auttaa, palvella? Nämä tarjoajat ovat  moraalisia, koska he ovat alituiseen joka paikassa tunkemassa ihmisten mittoja omiin saumoihin. Saumat kannattavat vaan aikaa ei ole loputtomiin pohtia. Siis: Kunnia on työ, mutta kentän mitta perustuu liiallisesti vapauksiin  tehdä  elämästä muutosta,  jos se kannattaa. Muutoksen perässä kulkevat manipuloidaan ostoksiin tai tuotoksiin, joilla mukamas aika haavat parantaa. Muutoksen mallia pitää korjata ja saada siitä ekologinen eli kestävä ympäristö, ja se vaatii uudelleenko(?) johtamisen tarpeessa elämisen.

Mainonta alkaa karsastaa muutoksen perässä kulkijoita, joilla ei ole aikaa ja ei kunniaa pulata kaiken tunteen markkinoilla vapauksien testejä, muutoksia ja makoisia unia, kun oma elämä estää olemasta terveenä, tai kuulee liiallisesti tarinaa muista vaihtoehdoista. Sitten:Kannattaa olla tunne-elämältään fiksu, kun kuulee malleista, joista pääsee putoamaan suoriin valintoihin  sopivista henkilöistä, joista paras valittu tekee työt.Se kannatus kasvaa kasvamistaan, kun on niin paljon tilaa ilmaiselle työlle. Kun vaan jaksetaan ja päälle painetaan, voi tukea ihmiset lähes kenelle vaan tukemaan tunteet, koska ne tarvitaan unelmien ja vapauksien tekemisessä uusia asioita varten. Mainonnan arkinen työ pestään paidaksi valkoisen viattomuuden markkinoille, ja silloin voi tuntea yhteenkuuluvuutta sijoitettujen uhrien kustannuksella. Sijoitus valitaan ehkä enemmän tarkoituksellisesti, koska kukaan ei muuten kestä valintaa, joka ei tuota. Muutos on olemassa ja vapaa, siis - kunnioittakaamme valintoja.

 

Ensinnäkin, voimme valita, kuinka paljon tarvitsemme tulosta oman psyykkisen tai henkisen toimeentulon vuoksi. Jos on tilaa olla oma itsensä, ei ole valmiutta kustantaa tai kustannuttaa kenellekään omaa etua tai valintaa toisten ja vieraiden joukosta, sillä  henkilökohtaiset valinnat kuuluu itselleen ja jokaiselle, jolla on oma valinta. Tulokseksi saadaan pysyvää kestävää kulutusta. Jos aletaan pitämään mainoksia toisten elämässä, se pettää, ja valinta kohdistuu seuraavaksi jonnekin, mistä ei tunne seurauksia. Seuraukset tukevat ihmissuhteita, joista on tehty kulutustavaraa ja vailla ihmisten omaatuntoa selitettävää kauppaa. Se kustannetaan yksittäisten teholla, ja useinkin saavutus on pelkkä vika sen omantunnon kaupassa, jolla uskonkin aiheet ohjataan. Olisi tarpeen muuttaa ihmissuhteiden merkityksiä sekä ohjata moraalitekoja tukemaan ihmisten omaa suoritusta. Kaupan sekä mainonnan merkitys on vähäinen kauppiaille, mutta merkitys on erityisesti petos asiantuntijoille, joilla on hyvä aika olla esillä sen vuoksi, kun kysyntä on tunnettu tekijä. Nykyisin on paljon enemmän kysyntää ihmissuhdetyöstä kuin koskaan aikaisemmin, ja selkeä tendenssi on myydä. Ihmissuhdekauppa kukoistaa, jolloin voi tehdä selkoa jopa uskon asioista - vaan aikaa ei ole loputtomiin. Pitää muistella sekä tuntea omat aikeensa ja muistaa myöskin oman elämän vaatimukset. Tulos on hyvä elämäntapa, jos vastuu koskee aikuisia, mutta samalla myöskin aikuisten tekoja. Tukeutuminen muiden taustoihin saattaa olla vaatimus, jollainen myyminen on nykyisin suosittua. Se pettää aikomuksia  omia merkityksiä varten, omistuksia ja kunnioitusta omissa ihmissuhteissa. Tukeutuminen - on ehkä liiallisesti petosta, koska muuten olisi oma arki harmaa, ja selkeä tendenssi on aina vahvistaa omia elämyksiä. Niin päästään kauppoihin, - liikkeisiin ja firmoihin sekä arjen taisteluihin ostamaan tunteita. Ne antavat tilan ihmisten väliseen sekavaan kaupantekoon ja löytävät sekä hallitsevat omistuksia omien ja muiden puolesta. Markkinamainonta on selkeä varoitus, jos kuuntelee, miten ihmiset voivat nykyään huonosti. Olisi hyvin kunnioittavaa estää mainontaa, jolla arjen kauppa petaa tunnetta toisten ja kaiken hallinnasta omien manipulatiivisten tuottojen kunnostamiseksi. Siis: Hiljaiseen arkiseen tilaan voi perustaa hyvät suhteet.

 

Toiseksi, merkitykset vahvistuvat elämäntöiden kautta, jolloin aikuisten kasvatus olisi hyvä merkitys. Jos elämämme jakautuu vaatimuksiin tuottaa ulkoisesti ihan vieraita lauseita, töitä tai valintoja, se tarkoituskin murtaa esiin toisenlaisen teollisuuden kuin mihin aikuisten enemmän humaani ihmisläheinen kasvatustapa perustuu. Paradoksiksi nousee ihmisten lähteminen omista elämäntöistä palvelukseen ulkoisten mallien markkinoille unohtaakseen edes oman ja vähäisen tuottonsa, minkä on koko elämänsä aikana saanut kasattua. Se kasvattaa järjettömiä mittasuhteita tuotannolle, joka alkaa hallita ihmisten markkinoita. Tuottavuus nousee esimerkiksi, jossa pelataan aikaa sekä valintoja, ja ulkoisesti kaiken suunta näyttää kulkevan kohden terveyttä "ilman omaa henkeä". Se tarkoittaa henkeä ajaa ja omistaa omia tapoja ja vahvistaa elemäntyön merkitystä omasta takaa. Tulokseksi jää pahimmassa viivästymisessä ajan loppuminen, jos jokaisen tulisi kuitenkin  olla ja valmistaa oma tuotos, henkisesti tärkeä kypsyys sekä  tehdä päätöksia omasta suhteesta niin ihmisiin kuin ajan kulumiseen ja elämän loppumiseen. Teollinen ihmissuhde on kukoistuksen tapa, jos tuntee tarvetta elämänsä julkiseen tai muuhun elämiseen - niin, että tukeutuminen muihin näyttäisi muodostuvan aika tärkeäksi. Tällä perusasialla en tunnusta olevani mikään saarnaaja vaan aika vahvasti omien ajatusten tulkitsija. Oma elämä on tärkeä asia, mutta muutostyössä vahvistetaan ulkoisten olosuhteiden merkityksiä. Tässä suhteessa tuloni on hyvä, koska olen tukenut oman elämäntyön omiin niin tunteisiin kuin hyvään omaan itsetuntemukseen ja silläkin hiukan parannellut omia lahjoja hoidella omia suhteita. Tuloksia on hyvä olla muistamassa, jos tuntee, kuinka ne parhaiten voi säilyttää. Niin joutuu  eroon muutoksista, jotka ikäänkuin estävät  oman muistin ja vahvistavat kokemuksia - välittämättä siitä, kuka oli taustalla, kun alettiin pohtimaan jotakin aikaa tai tapausta, mihin alettiin kuulua, jos aika vaati olemaan läsnä ja myymään osuutensa. Aika kuluu tiedotusteollisuudelle - muistona omasta osasta sekä myydystä valinnasta. Mainoksia jaetaan saavutetussa julkisuudessa, mutta pahimpaan aikaan voi osua yhtä hyvin riistäjien suma, jolla estetään ihan alkeelliset ansiot. Ne korvaa yhteinen sauma, jolla aika päättää oman tekonsa, ja kunniaa kuulutetaan vaalituloksissa. Nekin mitataan ja autellaan esiin, jolloin voi pelata vielä demokratiaa. Yhteiskuntaa pelataan ja vahvistetaan, ja kaiken kunnia on oma tuotto, mikäli pelaa ja vahvistaa oman elämän.  Niin saavutuksia on tai ei, mutta tuloa ei, jos viittaa liiallisesti oman tarpeen kautta. Niin yhteiskunta muuttaa mainokset tuloksi omistajille, joilta peli sujuu.

 

Kolmanneksi, tulevaisuus antaa ja ottaa. Muutos koskee vaan ulkoista, joten pitää muistaa omat tarpeensa. Mikäli kasvatus estää mainokset, joissa aletaan pelkäämään mainonnan tulosta, siihen liittyy hyvä tilanne. Tulos korvaa ihmisten omuuden tilaan vaatimukset tilata ja saada tuottoa omaan ja hyvään ulkoisesti tilavaan sekä sisäisesti mainoksettomaan tilanteeseen. Tulos on oma elämä, mutta sen voi tosin omistaa tai antaa vaikkapa uskon asialle ja vaatimukselle korjata ja tilata parempaa kuuliaisuutta kunnioittamiselle. Taivas ei aukea yhdellä pamauksella vaan aikojen kuluessa, jolloin tulevaisuus on yhä auki. Tämän tilan minä puolustan, koska tulevat ajat ehkä ennustaa paranevaa ja parempaa ihmissuhdeaikaa.

Tässäkö on kontekstia parempiin palveluihin? Paradoksit luottavat toimijaan, josko se auttaa? Nykyään voi perustella muutoksia ihmisille, jotka uskovat voivansa  muuttua.Tällainen väitteeni on peruste, jolla perustelen kokemuksen ulottuvuuksia. Jos tarvitaan ja aiotaan antaa mahdollisuus tai uskoa mahdollisuuteen enemmän omana asiana, siihen saattaa kuulua vaatimus muutoksesta. Tulee luottaa, vaatia ja uskoa sekä perustella asenteensa muutokseen, jos hyväksytään tapaus ja halu osallistua. Muutos koskee elämäntapaa ja valmiutta osoittaa kiinnostusta oppimiseen ja haluun osallistua. Uskoako elämäntapaan ja oppimiseen, siis myös tarpeeseen olla luokkia varten tai osallistua luokkansa jäsenenä? Mikä on oikea ja valmis malli puhua yleensä palvelun tarpeesta? Onko sellainen muutoksena tarpeen eli osallistujien valmius osallistua- sekö auttaa - vai mikä? Palvelut ovat selkeästi osallistavia, kuten koulutus. Muutos koskee valmiutta osallistua. Voidaanko edistää osallistumisen valmiuksia tarjoamalla palveluita, mutta samalla puhumalla melko paljon uskomusten puolesta? Uskomukset koskevat uskoa tai valintaa ottaa vastaan uskomuksia. Oppimisen malli voi tuottaa selkeitä valintoja, joiden puolesta rakentuu mallit. Siis, voinemme tukea sitä, mutta samalla uskoa vähän enemmän. Se tarkoittaa valintoja, joiden puolesta tulos tehdään. Katsotaan, voidaanko alkaa puhua menoista, joista säästyy, mikäli tarjoaa vähän tai ei lainkaan jotakin palvelua.

Edellä lausuttu voi petata paremman kontekstin, jos on tila mennä, tehdä tuloksia tai olla vastuussa uskomusten puolesta. Sitominen ja oma sitoutuminen on niin tärkeää. Muutos koskee niin ollen omaa uksoa johonkin ja palvelua, johon voi auttaa. Auttaminen tulee palveluun osallistuville tarjouksena, jollainen voidaan tehdä sitovaksi, kun joku haluaa ja pitää hyvänä osallistua. Palvelut on mahdollista tuoda oppimiseen, johon sitoo palvelun käyttäjän usko ja vaatimus olla käytettävissä, mutta olla samalla  uskottava palvelun käyttäjä. Palvelumalli, jos sellaisesta voi puhua, tukee palvelut ja käytön uudelleen, mikäli  on mennyt motivaatio. Eräs perustelu: Korjata yhteiskunnan osallistumista vaativia rakenteita koulutuksessa, sosiaalipalveluissa, terveydenhuollossa ja muualla, mutta samalla uskoa vaatimuksiin ottaa huomioon eräs näkökohta. Se puoltaa samaa kuin on ollut aikaisemmin oma lausumani eli tulos takaa vaatimuksia, kun otetaan vastuu. Vastuu on selkeä tapa valita,kun tuntee tarpeensa ja haluaa vastata tasoista, joilla osallistuu palvelun tuottamiseen. Näin toimisi hyvin yksilöllinen palvelu.

Toinen osallistumistapa puoltaa ympäristön rakentamista. Se lienee nykyisin vallitseva ja hallitseva rakenne. Palvelut tuottavat rakenteita ja ne halutaan säilyttää. Jos taasen haluttaisiin palveluita, joilla tukeminen olisi täysin vapaaehtoista, siitä nousisi vähemmän rakentamista sekä maksamista, sillä kukapa voi osallistaa haluttomia. Näin säästyisi  menoja ja muutos kulkisi avautuneiden palveluiden suunnalla elämäntavan ulottuvuuden kasvuun, mutta yksityisemmällä tavalla. Samalla olisi korvattava palveluaukkoja muualla, niissä palveluissa, joita tarvitsemme tai joiden puolesta budjettipanostusta voisi harkita. Kunnat äänestävät jatkossa palvelut tai niiden laajuus asetetaan vaakakuppiin?

Elämäntapa on tarpeen ja muutokset ovat hyviä, mutta enemmän tarvitaan pelkkää olemista, jotta tulisi selkeästi kasvua ja henkistä laatua uskona ja vapautena sitoutua tai sitoa hyviä päämääriä. Tällainen aalto on sitten kyseessä, jos puhutaan uudesta oppimisen yhteiskunnasta, joka syntyisi informaatioteollisuuden jälkeen, mutta se ei olisi enää muutoksen tai vaatimusmuutosten asenneyhteiskunta, vaan selkeästi enemmän omien tavoitteiden mukaisen yhteiskunnan malli. Kuka sitoo yhteen tavoitteet tai kuka valmistaa tavoitteita? Ehkä on kyseessä malli, jossa muutokset peilaa yksityisyyden taloutta ja sitten seuraavaksi mahdollisuuksia yhdistää uusia tuotannollisia tai valmiuksia tuottavia oppimisen malleja. Tekeminen on tuotto, tapa oppia ja mahdollistaa oppimisen tasolla uusia valmiuksia. Ne tarvitaan tuotannolliseen, mutta luonnollista on myös sivistyä ja jakaa kulttuuria sekä valmistaa ihmisiä oman elämäntavan tapaiseen elämänmalliin.Se jatkuisi enemmän omalta pohjalta ja oman elämäntavan puitteissa sekä osallistaisi muut instituutiot oman tunnevalinnan pohjalta sekä järkevästi omia etujaan harkiten. Osallistava yhteiskunta perustuisi nykyiseen valtiomalliin ja  tulevaan erilaiseen valtionhallintoon, sillä kukapa tietää, kuinka valtio vielä voi kehittyä. Suuren mallin osallistuminen pitäisi antaa muualle, sinne, missä väestöt voi jakautua tarvittaessa mielipiteiden tai talouden suhteen yhä hyvin suuriin ryhmiin, kun taas Suomessa malli olisi pienen tuloksen malli, jossa ihminen voi tulonsa ansaita sekä valmistua oman suorittamisen puolesta omiin standardoituihin, mutta älykkäisiin valmiuksiin. Älykkyys perustuu enemmän jo hankittuun kokemukseen, sillä kokemuspohjaisuus on uskottava tapa oppia tai opettaa.  Tuloksia voi hankkia ja saada, sillä on olemassa pudonneita valmiuksia, joihin ennen oli tarjolla osallistumista vaan sitten, kun informaatio palaa uudelleen perusasetelmaan, ja alkaa tuottaa vasta osallistujan aktivoiduttua, on mahdollistaa tuottaa omia hankkeita. Kokemusten pohja tarjoaa laajan spektrumin osallistaa ja sallia oppimisen mahdollisuuksia niin paljon kuin olisi tarvetta. Teho laskisi vaan koulutuksen merkitys tulisi tärkeäksi sekä alkaisi vastata uuden laadun kysyntää. Juuri tehokkuus on jo nykyään este laadun kehittymiselle? Tuloskeskeinen hallinto oppimisineen  estää valmiuksia tuottaa omaa elämää varten? Tulos mitoitettaisiin uudeksi aluksi, mikäli tuotanto katoaa, ja selkeä mahdollisuus onkin elämäntapa, johon kuuluu uskottava tavoite.

Oppimisen tapa kun tarjoaa malleja myöskin elämäkerralle, niin tarjoaa tämäkin koulutusajattelu. Kun oma elämä alkaa valmistaa tuottoja omistaa, tuottaa, valmistaa, kehittyä ja kouluttautua, siihen liittyy välttämättä nykyisen tehokkuus-tulosohjautuneen koulutuksen muuttuminen vähitellen aikaa ja vaivaa vaativaan oman elämäntavan muutoksen koulutukseen. Tämä teesi on tarpeen omassa työssäni, ja voin sitten jatkaa kirjoitusta kertomalla, miten paradoksaalinen oma elämä voi olla, koska siihen liittyy niin paljon avoimuutta, mahdollisuuksia ja tunne-elämän potentiaalia. Paradoksit nousevat kommunikaatiomalliksi, joihin liittyvä tutkimus panostaa uskoon tapauksena, josta selkiää, mihin oma malli perustuu. Mihin uskoo tai millaiseen tavoitteeseen voi sitoutua? Kun paradoksi muuttuu, saamme tilan uskolle, jollainen voi nousta paitsi elämäntyön, tunne-elämän, työn ja toimeentulon malliksi, mutta samalla se uskoo nousevaan tulokseen. Paradoksit olisivat eräänlaisia avoimia tuloksia, jotka löytyvät elämäntyön taustalta, ja niihin sitominen alkaisi olla työn ja opiskelun  henkinen tavoite.

Paradoksit tavoitteena epäävät eräitä muita tavoitteita, kuten kaikenlaiset ihmissuhteet vailla omaa tarkoitusta. "Flattern"-liihottelu perustuu  uskoon olla hyväksytty, mutta todellinen taistelu epää liihottelijat. Siis käymme tutkimaan, onko mahdollista perustaa enemmän vakautta, tuottavuutta, tahtoa tai maailmoja vaille olevia tunteita niitä varten, joista lähtee lentoon paradigmat muutoksineen, mutta ei raskaana soutuna, ehkä liian raskaana muutoksena. Silti, olenkin hyvä paradigma, kun puhun muutoksesta, johon kuuluu oma elämä ja ihmissuhteet, mutta ulkoinen tapa ajatella. Se ulkoisuus perustuu tapaukseen, johon kuuluvat aiheetkin ovat ulkona itsestäni, ja en jäsenny niiden mukaan. Kohdistan ajatukset ulkoisen median mukaan tulevaisuuteen, sillä kantava viesti on yksikkö, ihminen yhteiskunnassa. Tämä ehkä hiukan erikoinen ilmaus perustunee paljon omiin käsityksiin viesteistä, niiden ilmaisemisesta ulkoisesti viestittävin tavoin. Se tarvitsee kantajakseen paitsi ne ilmaisut myös median (raha ja talous), jollainen on ilman muuta olemassa selvin tarkoituksin. Media viestittää milloin minkin kannon eli vastaa tarpeenmukaisuudesta, onko sitten kyse talouden, sosiaalisen tulevaisuuden vaiko esimerkiksi vitsausten torjumisesta, jolloin tarvitaan ehkäisevää toimintaa. Esimerkkinä vitsauksista mainitsen rahapulan, koska selkeä enne ei puhu hyvää, kun ihmiset eivät tunne taloudellista turvallisuutta. Tulevissa ajankäytön ongelmissa tunnemme sen, koska tulevaisuus jäsentää yhä enemmän tulevaisuutta ajankäyttönä. Se mittaa enemmän aikaa ja tulevaisuutta, koska ihmisillä lienee hyvä taipumus olla yhdessä tulevaisuudessa, tuntea lohtunsa ja tulevaisuutensa, onko se varmaa. Ajallinen vahva aika ei muista menneitä, mutta tuntee tulevat ja enteet, koska muistot viittaavat eteenpäin. Ihmiset pystyvät ennakoimaan, mitä tapahtuu. Rationaalisuuden vuoksi voi ennakoida, mitkä ne ulkoiset esteet ovat, joihin satsaaminen voi pelastaa vitsauksilta. Ennakoivat ja ehkäisevät budjetit voisi ottaa ehkäisevän työn puitteissa liian turvattomuuden estämään, mikäli tulevaisuudessa toimeentulo on varsinaisesti enemmän omasta takaa, siis oman työn tasolla turvattavissa. Harkinnanvaraisuus lienee oikea termi.

Paradoksaalinen mahdollisuus uskoo tulevaisuuden tunteeseen. Aukot oman tulon takana paljastavat menneet, muut asiat ja tulevaisuuden, josko se pelastaa. Monet uskomattomat tarinat voi käyttää hyödyksi, kunhan muistaa olemisensa tarkoituksen. Mahdolliset tilatkin saa osalleen, kun jaksaa ja ponnistelee omia tuloksia tai omistusta varten, ja alkaa muistella elämäänsä ja tuloksiaan. Paradoksi alkaa hahmottua,mutta sen saaminen osalleen olisi kovin vahvaa, joten on parasta luottaa tulevaisuuteen, uskoa menneen menneen sekä avata aukot tulevaisuudessa. Tuotos voi silti muodostaa paradokseja, koska monesti olemme liian kauan uskaltaneet olla ja omistaa, mutta emme tunne taustaamme. Se selittää paradoksin puutteen, mutta on samalla itsessään jo ratkaistu, siis paradoksi. Kuinka se voi muodostua omassa työssä ajatukseksi, josta pääsee elämään, tapaamaan ihmisiä sekä muistelemaan, miten on elänyt? Menossa on nyt aikuisuus, jossa voisi tapahtua. Näin tuumii usea sekä miettii, mitä muutoksia voi ulkoisesti tehdä, vaihtaako työpaikkaa vai mitä. Tuloksena on mahdollinen - ehkä tulevaisuus, mutta väistämättä saatu aika eli ihmisten tulevaisuus yhdessä. Siinä tilanteessa muistellaan uusia asioita, mutta ollaan samalla perillä ajatusten vaihtamisesta sekä sen tärkeydestä. Jos osaa ja taitaa, voi selvitellä, kuinka muutokset alkavat sekä menettää sen osan, mitä ei tarvitse. Keskustelu on tila, johon tulee varmaankin pyrkiä, mutta ainoastaan sopimalla, ketkä haluaa mukaan keskusteluun. Siis: Se on tila pedagogiikalle, joka valmentamaan vaihtamaan menneitä tulevaisuudeksi, löytämään tulevaisuutensa ytimet ja alkamaan tehdä työtä. Kernaasti voin minäkin tulla mukaan, kun jossakin alettaisiin soveltaa systeemiteoreettisesti tulevaisuutta. Tulevaisuus on siis valmis malli, jonka tietoinen mahdollinen epääminen ei onnistu, sillä sen vahvuus on läpilyövä itsensä läpi sen elämäkerran, joka alkaa tuottaa uuden työn ja tulevaisuumallin. Se kannattaa. 

Olkoon  vahvistaminen ulkoista, koska muuten alkaa liiallisesti korostua yksiköiden eli yhteiskunnan ja kansalaisten vahvuus. Kukaan ei voi korostaa omasta lähtökohdistaan liiallisesti minkäänlaista selviytymistä, koska ulkoinen ekologinen todellisuus ehkä laittaa asioihin juuri monimutkaisia hallittavia elementtejä. Tulokset ovat niin vahvoja kuin mihin yksiköiden ympäristönä elävä malli alkaa suoda puitteita. Tulevaisuus siis on? Tuloksia voi olla muutenkin, koska olisihan sattuma heikko tekijä, mikäli ei olisi milloinkaan ollut aihetta mahdollistaa muuta kuin sattumaa.Kun sensijaan aletaan vaatia ja luoda ympäristöä tuloksille - niin epäilemättä tarpeellisiin kuin myös luoviin tai vaihtuviin saavutuksiin -, se mahdollistaa arkensa ajamisen kohden tulosta. Tapaamiset, elementit kommunikaatiossa ovat tuottaneet mallituksia, joista voi selvitä, mihin ne kelpaa. Siis alamme hakemaan tuottoa niistä mallituksista, joista käsin epäilemättä hyvin keskeinen evoluutio voisi antaa tahtoa ja ulospäin mukautuvaa turvallisuutta. Koska evoluutio on suunnittelukäsite en sekoita sitä minkään selityksen kanssa, joka käsittelisi aihetta luomisesta tai synnystä. Evoluutio voidaan saattaa alulle, kun siitä nähdään hyviä käyttökelpoisia odotuksia. Malleja voi syntyä ,mutta ne myöskin laaditaan, ja samalla syntyvät uudet mallit ympäristöineen. Mallien evoluutio tuottaa juuri sopeutumista, sillä elämäkerta vaatii tuottaakseen hyvän kasvualustan. Jos puhutaan mallien tapaisista elämäkerroista, siihen voi liittää hyvin paljon ympäristöä, jollaiseen ne ikäänkuin istutetaan. Tarpeen vaatiessa voi  sanoa, kuinka ne alkaisivat tuottaa. Niin, ja kuinka niiden voi ennakoida kehittyvän? Olisiko varmempaa puhua luonnollisesta kasvusta, sillä hyvin teknologinen kasvu olisi jotensakin tuntematon ja toistaiseksi hyvin harkitsematon asia. Malli  ei ennusta lineaarisesti tai todellisesti,mutta pitää henkisen kasvun yllä ja auttaa, jos on tarvetta kasvua ylläpitää - kasvatuksessa tai maallisesti itsekasvatuksessa. Pehmeä systeemiteoria siis kunnioittaa ihmisten kasvun, mutta samalla tekee aikaan  lineaarisen optimaalisen kasvun merkkejä. Ne olisivat ehkä  enemmän olemassa, jos voitaisiin enemmän saavuttaa ja nähdä, miten kasvu tapahtuu. Sovittu tapaaminen, elementti, ja kohtaaminen, systeemiteorian vaatima tapahtuma, on oleva siinä suhteessa perin juurin hyvä ja onnekas vaatimus, koska tulos on olemassa enintään toisten kautta. Tulos voidaan saavuttaa, mutta se voidaan tuhotakin, ellei ole hallitsevaa, onnekasta tapaamista, jollainen tuottaa evoluution menestyä tai tahtoa olla yhtä ja tekevää samaa tapausta. Tapaukseen siis liitetään yksiköt ja niiden vaatima koevoluutio, yhteisvaihtelu. Tulemmehan sitten näkemään, miten paljon tällainen systeemiteoreettinen käsitystapa auttaa. Mallit ovat mahdollisesti liikaa siinä suhteessa, mikäli ei ole laisinkaan kasvualustaa. Sittenkin, on hyvä panostaa ympäristöihin, pedagogiseen sekä yhteiskuntatieteelliseen tai myöskin mahdollisiin luonnontiedettä medologiaksi laativiin tiedeotteisiin.  Korostan alustavasti ekologiaa inhimillisen käytöksen taustalle, koska se vaatii ympäristöltä juuri samanlaista tulevaa otetta. Ollakseen ekologista, pitää yksikön käytöksen alkaa sallia ympäristöä.

Elämäntapa vaatii tueksi  palveluita. Jos ja kun eräänlainen elämäkertatapaus voi muodostua yhdessä niiden suhteen, joista voi päätellä heillä olevan yhteinen elämäntapa, so. taipumuksien sekä kulutuksen suhteen, tarvitsemme paljon uskoa. Mikään ei voisi olla toisenlaista eikä muutenkaan erilaista, koska muutos koskee yhtä ulottuvuutta, merkkiä. Se ilmaisee tuottojen suhteen mahdollisia ulottuvuuksia, joilla voisi alkaa kuvata elämäntapaa. Merkit viittaavat todellisuutta enemmän kuin taloudellista panostusta vaativaa tilannetta. Silti voi uskoa näiden suhteen olevan mahdollista kuvailla, kuinka paljon taloudellinen mahdollinen satsaus voisi olla sattumaa tai kuinka usein se olisi merkkien tuottamaa - ennakoimaa. Merkit eräällä tavalla järjestäisivät ulottuuksia niihin piirteisiin, joista käsin ennakoidaan mahdollisuudet tuottaa taloudellisesti. Elämäntavan ulottuvuus kertaa taloudelliset piirretekijät sekä järkeistää merkit kuvaksi tai ennakoksi tulosta tai tuloksesta. Merkki kuvaa tulosta. Eräänlainen semioosi vai ei? Olisi kuitenkin hyvä saada alulle uskottava tapaus, jollainen voi olla ennakko, siis se ennakoi ja siitä käsin voi suunnitella. Palvelut voi järkeistää tuottaviksi, kun se palvelee elämäntapaa tai tuloksellista kuluttamista. Luultavasti olisi ennakoitavissa, mitä kaikkia tuloksia siltä odotetaan. On hyvä muistaa talouden vaatimukset. Samalla on luultavasti oleellista muistaa ihmisten kenttä eli se todellisuus, jossa niitä aiheita on, joihin liittyvä potentiaalinen valistus kuuluu. Kukapas osaa enemmän lausua hienosta asiasta, mutta tuloksia odotellaan.

Elämäntapa on merkki, josta päästään ennakkoon lausumaan, kuinka siitä käsin kehkeytyvät taloudelliset piirteet kehittyvät. Sen merkitys jää vähäiseksi tieteessä, mutta se voisi tuottaa paljon asioita ja luetteloita ihmisten käyttöön. Hyödyllinen ja käytännöllinen semioosi tai merkkitapaus.

Kerron pari valaisevaa esimerkkiä. Olen kertonut  tapauksista. Sellaiset eivät ole selontekoja, mutta paremmin valaisevia  tapauksia aidosti.Niihin ei  kuulu  tieteenmukainen selostus, mutta enempi selkeä  kuvaus.  Tuloksen on kuvattava  suhdelukua tai mittaa, josta näkee, onko kyseessä aito saavutus vaiko manipuloitu verbaalitulostus.  Tulos on hyväksi   interventioita harkittaessa sekä  hallittavissa olevia voittoja haluaville. Mikä pelastaa huonon tapauksen? Pelastuminen tarkoittaa vahvuutta  kehittyä,mutta myös   tapoja hankkia voittoja. Kehittyminen tukee  tahdon ja mielen,mutta aikaisintaan, kun se on kehittynyt, ja voi sitten avata liiketoimintaa. Liiketoiminnan tavat,  kyvyt  ja halut tuottaa  toimintatapoja - miten? Tulokset voivat olla omistusta, tahtoa omistaa, ja sitten voi suunnitella. Kun tulos on  avoin,  resurssit suuntaa toiminnan edellytystä. Näin on hyvä päästä eteenpäin. Jos liiketoiminta voi olla voittoa, mutta ei laisinkaan etiikkaa tai vastaavaa perustusta, johon laskea tuoton hyvät ehdot, se karsii pois menestyksen inhimilliset ja tarpeelliset edellytykset. Sen mukaisesti ei voi olla tuottoa, jolle laskea perustuksia vaan enemmän se on tunnetila, jotta voittopyhitys koetaan tarpeelliseksi.

Tuloshallinnon arki korostaa toki monipuolisuutta ja uskoo kehittämiseen, mutta ensin tarvitaan voitot. Teesi: Nykyään tarvitaan kaikki raha vailla vailla elämäntavan perustaa. Aiempi teksti on perustellut elämäntavan.  Koko laadun laaja alue  jää huomiotta, ja perustaksi voi ajatella  hyvän aikuiskasvatuksen. Niin päädyn väittämään kehittämisestä, että  räätälöinti perustuu  taylorismiin ja ei suuressa mittakaavassa  humaaniin ihmisläheiseen validiin ympäristöön. Ajattelen, että on hyvä saada tuotoksia ja tuotteisiin ulottuvuuksia, jotka tukee kehittymisen mukana kulutuksen kestävyyttä.  Kummallista? Niin, olen harkinnut, että on tuotettu  mainoksia  yksityiseen elämäntapaan, jolla edistää kulutuksen argumentit. Esimerkki:Tunnen tuotteen ja uskon siihen sekä haluan mainita sen ja ymmärtää, miten se tuottaa. Tuotteiden käyttö kehittää  identiteetin, sallii mahdollisuudet uskaltamiseen. Se perustaa  ympäristön, jossa kuuluu nousta edunsaajaksi ja jakaa uutta mallia. Kulutus osaksi elämäntavan ulottuvuutta, jolla kohentaa omia malleja. Niissä on  toimeentulo, ja parasta olisi, mikäli on ansiomahdollisuus, siis pääsy osalliseksi jostakin tuotekertomuksesta. Tällaista toki on: verkostomainonnassa sekä -myynnissä, mutta tapa tuottaa mainoksia  vielä vaatii kehittämisen.

Ekologiakin perustaa mainokset tuotteen mukana kulkeviin kaariin, ehkä elämänkaareen. Tulokset voisivat olla senmukaisesti paljon enemmän aukkoja tulevaisuudessa, sillä sen perusteella puhkaistaan kupla tuotteesta sen tultua käytetyksi. Menneet mainokset uhataan ja tilataan uusia. Tulevaisuus sitoo mainonnan elämänkaareen, mutta unohdus peilaa itsekkäästi unohtamisen tarpeen, jos tuote katoaa. Niin perustelen,että on muistettu  pitää  mainokset tarpeina. Niihin kuulutaan. Ulottuvuus menettää merkityksiä, mikäli tuettaisiin toisia sekä vaihtuvia  tarpeita. Tuloksenmukaisuus varmistaa tulon, jos pysyvyys sallii turvallisuuden.  Sallitaan tulos, joka perustelee kuluttajien elämäntavan.Tällä tavalla kuluttajat ovat mukana taloudessa, joka pelastuu,kun se edistää tuloksia ja antaa mallin kestävään kulutukseen. Niin suosittelen: On pohdittu kulutuksen ulottuvuuksia, joten   elämäkerta, markkinointi, merkitykset, valveutuneisuus, laaja spektrum elämäkertatietoutta sekä oma elämä ja systeeminen luottamus kuuluvat siihen. Niin saadaan tulevaisuudessa omat kopit kaikille, jotta asiakkaan voi ohjata kaupan tuoteneuvontaan. Samalla oletetaan luottamuksen säilyneen, jos kyetään kohtaamaan asiakkaat heidän oman vaatimuksen tasolla.  Nykyään vallitsee tapa, että  asiakkaat voi ohjata kaupan "valikoimaan" muiden asiakkaiden tai taustojen mukaan. Siis: Otetaan esille ennakkoluulot. Asiakkaat ohjautuvat  pois asiakkuudesta. Ne aukot täytetään taustojen pohdinnalla, vaikka haku ei osu unelmaan eli asiakkaaseen.Taustat valaisevat muiden kauppojen ja tapojen odotuksia vaan eivät täydennä aukkoa asiakkaan tuntemiseen. Niin jää saamatta elementti kommunikaatiosta, jossa on asiakkaan tapaamisia tai käyntejä kaupoissa, samoin sitten kohtaamisia systeemiteoreettisesti tapahtumina ei jää,koska kukaan ei missään ketään ole kohdannut.Asiakkaan omuus sulkee ulos tyhjät kehät, joilla pyöritetään triviaalikerronta. Asia unohtaa toiminnan, jolloin asiakkaat poistuu. Elämäntapa noutaa aineksia tuottavuuteen oman elämän kauppaa käyvien keskellä, mutta se ei noudata triviaalijuttuja vaan toivoakseni  kestävää ja tuloksellista pitkän iän suunnittelua. Metodologia tuottaa asiakassuhteet, joissa mainonta on osa elämäntapaa, on avoin, mutta luonnollisesti hyvin kehitettävissä,jos kuunneellaan niin asiakkaita kuin kauppiaita sekä tuloksia. Siis: Aihe oma elämä, kulutus sekä siitä nouseva elämäntapa jatkumoineen. Kokonaisyhteiskunta tukee ajatuksia, ja uskallan olettaa, että  tarve kohdata asiakas  elää. Täytyisi  luottaa parempaan tunteeseen  asiak<ssuhteissa,sillä kukapa  välittää, ellei palveluntarjoajat. Sama kohdistuu myös julkiseen palveluun, ja niille olisi hyvä elämänikäinen merkitys.

On hyväksi yrittää puhua paradokseista. se sallii ihmisille omuutta ja valinnanvaraa omistaa omat asiat. Tulokset voi saada omaksi hyödyksi, mutta tulee olla vapautta tahtoa esimerkiksi unelma-asiakkuutta. Siksi kerron vielä lyhyesti, miksi olen paradoksien ihailija. Tulokseni omistaa omuus ja aikuisuus sekä siihen kuuluva itsenäisyys ilmaisee tunteen omista saavutuksista ja mahdollisuuksista. Tukisinko  palvelua muuten, jos se ei ole varmuutta saavuttaa tai olla asiakas sekä jatkuva asiakkuussuhde ulospäin oman elämän kaarelta. Siis kuvittelen asiakkuuksien luoneen unelmia, joita voi omistaa. Se olisi mielestäni unelma-asia. Omistaminen ei tarkoita fyysistä tai psyykkistä hallitsemista, mutta mahdollisuuksia kulkea ja käydä palveluissa, saada hyviä kokemuksia sekä alkaa pohtimaan, mikä se palvelu sitten myöhemmin on. Minusta voisi alkaa olla sillä tavalla, että palveluntarjoajat pitäisi tuottaa aikuiskasvatukseen tai hallintotieteeseen, kuten on aina aikaisemminkin mahdollista ollut. Palveluntarjoaja tarvitsee henkistä kasvua ja mahdollista tukevaa toimintaa, jolloin on paikallaan onnistua sekä kohdata asiakkaat toiveitteinsa taustaa vasten. Siis onnistumaan! Yhdessä kohdatut omat elämäntavat voisi koosta sekä analysoida jossakin, minne ne voi kuljettaa oikeaa terapiaa saamaan. Voisihan puhua myös palvelujen terapiasta ja sillä tavalla, kuin aiheeseen sopii. Pitäisi saada esille postiviinen malli tuottaa palvelut, mutta luonnollista analyysiä käyttämällä. Sellainen soveltuu erityisesti aikuiskoulutukseen ja -kasvatukseen. Ne aukot, joihin tarvitaan terapiaa-ehkä suluissa tai lainausmerkeissä-, olisivat juuri paradokseja, joita ratkaistaan. Ne palvelut, joita tarvitsemme ovatkin hyväksi ihmisen kokonaishyvinvoinnille. Onnistuminen lisää sen tehokkuutta. Aikuinen kykenee omistamaan oman palvelun tai vaihtoehtoisesti alkaa tuottajaksi, jolloin lähtökohtia on palveleminen sekä hyvä aikuisuus kehittymisen tarpeena. Tekemistä voisi auttaa ja esittää mahdollisuudeksi lisätä palveluita ihan aikuiskasvatuksen teitä. Tämäkin on mahdollista liittää osana yrittäjyyteen, jolloin kokonaiselämäkerta palvelee niin tasot kuin tarpeet tuottaa sekä omistaa omia palveluita. Tuloksia on nähtävissä yhden kokonaisen koulutusmallin jälkeen, mutta sekin antaa vielä odottaa itseään. Collega on lisänä tarjoamassa omat malliratkaisut kouluttaa tai kehittää palveluja.

Pieni tulevaisuus

Keskiviikko 17.3.2010 klo 16:03 - Ritva Lindroos

 

©2010 Collega Oy

Jatketaan. Työni perustuu hyvässä aika paljon Pieni tulevaisuus - käsitteen ympärille. Se luo tarkoituksen omistaa, koska pientä ja ajatonta omistusta voi harkita, mutta suuri omaisuus ei ole välttämättä tarkoitus.  Olen liberaalilla ajatusmallilla  ollut vahvistamassa pientä omistusta ja ihmissuhteita. Se toki on omia vaan enimmäkseen ainoastaan keskustelu, jolloin kuvaukset sopivat ja istuvat. Nyt suuntaan keskustelun tulevaisuuden näkyihin, sillä niistä voi saada esille monia hyviä asioita. Tulevaisuus on näky, koska uskon niin. Se kuvastuu ihmisille omia mielipiteitä, tarkoituksia sekä mahdollisuuksia varten. Kuinka vastaanotan maailmaa, jossa peilit kertovat ihmisille siitä omasta pienestä mahdollisuudesta toteuttaa sekä ajatella eli olla toimintansa kantaan hyvä suorittaja.

 

"Pieni" tarkoittaa mahdollista tulevaisuutta, sillä kukapa voi ajatella,että on olemassa yhä suurempi pelastava aika, jolloin paljon näkee tai kokee, uskaltaa ja mahdollistaa, omistaa, tekee töitään ja valistuu. Ihminenkö siirtää tulevaisuuteen kaiken? Onko se mahdollista?Arki on vaikkapa työttömille vaikea, vaikka niitä ohjaisi mikä tahansa malli. Pääsemme tekemään malleja muista, niistä, joille ne annetaan. Heitä koskevat mallit tulevat valmiina ikään kuin "taivaasta", koska virkatyöt tuottaa normeja, joilla ohjausta annetaan. Yleisemmin: Kohde määrätään kunkin asianalan toimesta, jolloin erityisasiat määritellään ja annetaan. Ne tunnetaan kuvauksina, jotka perustelevat erityisiä asioita, kuten toimeentuloa. Jos pyrkii yhdistämään mallituksia, siihen kuuluu tuottaa omistajat. Kukin voisi päästä ohjaamaan, jos tekee selkeän sopimuksen ja tarjouksen, johon perusruvasti alkaa saada mallittaa ja suunnitella johonkin ryhmään liittyvästi omia ohjauksia. Sopimuksen saaminen tulisi kai kilpailuttaa, ja sitähän muuten kunnat nykyisin harjoittavat. Niin Pieni tulevaisuus olisikin hyväksi suunnittelukonseptiksi laadittavissa.

 

Suunnittelu pelastuu mahdollisuuksilla, joita avaisi luovuus tai sen käyttö itse kunkin oman elämän pätemisessä. Tulisi avata ja avartaa ihmisten elämään  parempia nähtäviä tosia, joilla pelastuisi omatunto. Kun tekee parhaansa, asettaa alttiiksi oman kuvansa sekä pelastaa mahdollisia toiveitakin, siitä tulee totta, mitä aikoo. Tulevaisuuden ytimiä ei voi pelastella mihin tahansa, mutta ne voi keräillä, autella ja laittaa hyviin paikkoihin tukemaan omintansa jokaisella, jolla elämässään  syntyy omat haaveet. Kuvat tulevaisuudesta voi ajatella tuntevansa, joten nekin järjestelyt hoituu,kun kertoo omistajasta oman tahtonsa sekä antaa periksi hiukan määrätä, kuka ja missä ne järjestää. Tulos: Omistaja. Tehtävät jakautuvat omistajille. Niitä kutsutaan  aikuiskasvatukseksi, jossa elämäntyö on elävää. Sitä varten kutsun Pientä tulevaisuutta konseptiksi, jolla järjestellä kunkin omat elämäntehtävät, kuvat ja mallit sekä tilannetekijät, joiden varaan Pienen tulevaisuuden konseptin rakennan. Se alkaa vaatia orientoitumisen toimintaan, kun muut eli ihmisten oma tilanne ei ehkä toimi. Jos voi olla erityissyynä vaikkapa työttömyys, sen voi lähtökohtaisesti asetella hyvien elämänkuvien taakse sekä pelastaa, millä pystyn auttamaan. Siten kyseessä on malli, jollaisen perustelen yksityisen omistajan kaupalla eli Pieni tulevaisuus - kaupalla. Se voi ottaa tehtäviksi monia vapauksia, kuten työn ja toimeentulon avun työttömille, mutta elämäkertatyöksi ei voi ottaa toisten tehtäviä muuten kuin sopimalla ja selvittämällä, miten ulkopuolisen avun tai tuen konsultoijan voi saada olla apu. Se vaatii siis monelaista suunnittelua, aineistosta sopimista,sen käsittelyn hyväksymistä ja mahdollista kaupallista vaatimusta tuottaa kustakin omasta tapauksesta jonkinlainen puheeksi muokattavissa oleva teko.

 

Sillä teolla perinne toimii, ja aikuisuuden kauppa voi hyvin. Saa mennä esittäytymään sekä tuottaa paljon aineistonsa avulla muuta, mihin oma oikeus pitää valita perusteeksi, sillä julkinen levitys toisten kustannuksella ei ole tapauksen laatimisen kustannusperiaate. Tulokset kuuluu tuottaa, mutta yksityisen omistajan ehtoa kunnioittavasti. Mukavat hetketkin voi pelastaa omaan sattumaan, koska uskotaan olevan vahvuutta. Kun yllätykset kohtaa, uskaltaa ja osaa. Se olisi tarve, johon työttömyys perustaa omia pieniä tulevaisuustunteita. Näillä pienillä ratkaisuilla voi edustaa tulevaisuudessa oman elämän systeemiteoriaa. Sen apuna on käsitteet, joita hyödyksi saamalla saamme kutsua omia toiveitamme kutsumukseksi. Tulokset: On tilaa olla ja toimia, kun käsitteellinen ja mahdollinen tilanne edesauttaa omaa toimintaa. Näin esittelen työttömien esimerkin. Tulisi kertoa ja valistaa esimerkistä, jossa oma apu pelastaa. Työt, markkinat ja monet mallit tulevat esille muullakin tavalla, koska kerran aloitettu oma elämä systeemikäsitteineen pyörittää vielä myöhemminkin tarvetta elää ja vuorovaikuttaa omistajasta ja mallien toimivasta käyttökelpoisuudesta.

 

Collega tarjoaa Pientä tulevaisuutta konseptina käyttöön. Sen voi saada ja tilata pienet neuvottelut käytyään, jolloin asetan käyttöön oman toimintani. Oman elämän systeemiteoria toimii. Se voisi olla käyttökelpoinen tapa toimia myös työelämässä. Olkoon se konsepti, josta voi saada hyötyä on niin työtön tai ei vaan sen vuoksi, että oma elämä voi pelastaa muilta muhkeat voitot, jos osaa auttaa olemalla rajoja luova henkilö. Yrityksissä tällainen rajatoiminta estää negatiivista kilpailua, koska verkostot haalisivat mahdollisimman muhkeat tulokset ulottaakseen ne yksinomaan omiksi voitoiksi. Kertomus taistelusta on oman elämän mahdollinen malli, mutta niin eksaktia käyttäymistä ei mallit voi tuottaa kuin on oma tapa luottaa. Siispä luottamus on aivan erityisen tärkeä käsite. Käsittelen luottamusta eräänä oman elämän systeemiteorian käsitystapana.

Luottamus kertoo ja avaa mahdollisuuksia, koska se mallittaa muita asioita. Ne puolestaan kertovat useista tilanteista, joissa voi alkaa yrittämään ja laittamaan kuntoon arkisia tapahtumia. Tulos: On hyväksi poäättää, että lähtee luottamaan, jos voi ja löytää tilanteita, joihin luottamus voi kuulua. Sekin avaa tunteita,mutta mallit kertovat myöskin malleista ja luottamuksesta tehdä mallit. Seuraavassa alan siis käsittelemään luottamuksen käsitettä itsessään Luhmannin kertomana...

 

Soveltuva aikuiskasvatus

Perjantai 25.12.2009 klo 15:05 - Ritva

 ©2010 Collega Oy

Koska minulla on käytänne olla sosiologisen mielikuvituksen harjoittaja,kerron usein päätelmistä,jotka löydän  arkisella ajattelulla.

Julkaisen  päätelmäni kasvatuksen harjoittamisesta. Kasvatuksen kenttä on rajoittunut aikaisemmin pelkästään työn tekemisen varassa,koska kouluissa opittiin varmaankin harjoittamaan enemmän henkistä työntekoa.  Tänään meiltä  puuttuu koko henkinen työ,koska maailmassa on kovin paljon liikkeitä,jotka operoivat saadakseen kannatuksen. Ne toimivat ottaakseen paikan aikajanassa,jonka pelätään loppuvan,kun tulosaika päättyy. Tällainen teesi on paljon mielenkiintoisempi kuin pelkästään yhden ajatuksen varaan rakentunut väite - huono sellainen - ihmisten tunnekyvyn vaimentumisesta sekä siihen liittyvästä kyvyttömyydestä. Globaali areena harjoittaa päivittäin tunnetekoja,joista ei tunne eriä enää paljon muuhun kuin rahaan. Raha on ratkaisu. Se on kantava media. Monissa suhteissa voi ajatella sen olevan välttämätöntä,kun kasvatus on tehokkuus- ja tulosorientoitunutta. Silloin vaaditaan tuloksellisuutta,jossa peilataan ihmisen kyky koventaa tai auttaa esiin kovat piirteet ihmisten tuloskyvyssä. Monet ajatukset peilaavat enemmän rahaa ja taloutta kuin sinänsä enää kasvatusta. Koettakaa miettiä,kuinka paljon olisi tarpeen selvitellä omia ajatuksia sekä niissä elävää kasvua!

No, se johtuu myös kasvatuksen ylimääräisestä sopeuttamisesta kaikessa liiallisesti vaatimaan  samaa kuin tehokkuus, ja se  ei ole itsessään missään välttämätöntä. Jos tehokas kasvatus loppuu,saadaan aika,joka ei välitä liikaa ihmisten tuottavuudesta. Se olisi välttämätöntä, jos alkaa muodostua liiallisesti yhteiskunnan tai maailman tasolla tuloksia. Miten ne käytetään? Kuinka tehokkuus ja tulokset puretaan? Se alkaisi  edellyttää muunlaisia tavoitteita kasvatuksen kentällä. Minulla on  käsitys, että maailmassa alkaa olla tehokkuusrajoja, niitä,jotka asetetaan suojaamaan  ns. ei-tehokkuudelta. Sektorit eroavat toisistaan organisaation, tehokkuuden välineen tai ei-organisaation, ei-tehokkuuden ilmaistun tuloksen välillä. Kun kasvatus jäsentyy välineeksi tehdä tuloksia, kasvatuksen jälkeenjääneisyyttä ei arvioida.

Jos alettaisiin pohtia,mikä kasvatusteoria on paras, saadaan varmaan kuulla paljon mietteitä. Minä laitan  mietteitä tammikuussa palatessani jälleen kotisivulle. 

Laitan muutaman idean,koska tunnen, että on hyvä tuntea omia ajatuksiani ennenkuin alan pohtimaan kasvatuksen merkityksiä. Tulos: Olen havainnut samoja historian totuuksia nyt kuin ennen, koska olemassa olevat asiat eivät kai muutu. Nykyään on alettu jälleen kaataa rajoja, joilla ennen haluttiin enemmän suojata sekä valistaa. Niin on saatu valta aikaan kunnon interaktioille, joista voin mainita usean.

Ensimmäinen, on tarpeen hakea uusia asioita.  Se mainitaan usein perusteluna. Samalla saadaan esiin monia totuuksia, ja ne kertovat  omistajien asioista. Totuus vaan ei muuntelu on perustelu. Sitten puhdistetaan pöytiä ja aletaan tarjoilla. Tällaisen interaktiomallin tarkoitus on tuottaa keräilytaloutta, joka muuttaa olevia taloudellisia oloja. Kun kerätään ja valistetaan,mutta ei kanneta valtaa enää ihmisille tuoda tai käyttää omia puheenvuoroja, saa tilan eräänlainen ryöstötalous, ja se maksaa. Lähinnä kustannukset kantaa yksityistalous, mutta julkinen talous kustantaa oman osan. "Keräily" on taloudellinen malli, ja sen mukaan toteutetaan  vaatimuksia. Sallittu talous on tehty ikäänkuin epävirallisesti. Ajatelkaapa vaan esimerkiksi julkista tiedotusta ja yleisesti  tietolähteitä ja niissä pesivää tietotulvaa. Miten ne pesät lähtee säästämään? Tulos: Ei ole säästöjä, mutta tuloksia, ja ne voi kumota. Kuka tahansa voi laittaa kumoon yhden tai toisen tiedon.  Säästöä ei jää, ja valitukset lisääntyy. Kuinka se kestää taloutta kaatavia lakeja, taloudellisia sekä kansainvälisiä muutoksia mullistuksineen? 

Keräilytalous kartuttaa inkvisitiolaitosta, koska monet uudetkin aiheet unohdetaan sekä palataan  suvaitsemaan ihmisten tukahduttamista. Kasvatetaan valvomaan, miten ihmiset elävät, kantelemaan sekä uskomaan,  kun  ulospäin on annettava totuus. Englanninkielinen sana "inquisition" tarkoittaa selvitystä, ja ehkä se liittyy juuri seuraamiseen sekä asioiden ilmoittamiseen, välittämiseen sekä kantelemiseen ja yleensä ei henkiseen kasvuun? Tällainen perinne varmaan antaa tuloksia. Se opettaa "tarkkuutta" ja opettaa myöskin olemaan vastuuton suhteessa ihmisille kuuluvaan perustavaan turvallisuuteen. Toinen selvitysperinne, jonka löydän sanakirjan määrittelyistä on "corrective action", mutta määrittelen sen suhteessa omiin käsitystapoihin. Nykyään toimii liikkeitä, joilla on tarkoitus korjata kaikkea, mihin ihminen omasta puolestaan kykenee tai haluaa mukaan. Korjaustapa on usein ahdas, sillä  muut asiat unohtuvat, ja maailmassa on paljon ihan erityyppisesti korjattavissa olevia asioita. Onko jo jäänyt pois kokonaan ihmisten suvaitsevaisuus tai avaramielisyyden kunnostaminen? Julkinen inventointi ihmismielestä siihen liittyvine salaisuuksineen on täyttänyt perustavat asiat, mutta voisikin olla tarpeen uskoa muuhun kuin ahdasmielisesti hallitsevaan teknologiaan.- Tällainen totuus lienee eräänlainen kommunikaatio paradokseineen,   joka  ajaa alas kasvatusta.

Kukaan ei juurikaan halua enää valita henkisen kasvun polkuja? Voisin opettaa. Arjen selvitykset tiedottamisen sekä tutkimisen ahtaalla polulla on antanut liikaa paljon tuottaneita totuutta valistaneita ajan ihmisiä. Niitä voi tuntea  tiedotteista ja valistuksista, joita voi tulla vastaan ja missä tahansa nähdä, ja se perinne valtaa kaiken. Siksi en mene mukaan liikkeisiin, mitkä ei opeta uutta asiaa. Se on ihmisen kasvu omistajuuteen eli henkiseen, taloudelliseen ja muutoksen kohtaavaan omaan elämään. Kasvatuksen "inkvisitio" tuottaa  varmaa tuottoa, mutta kun tehokkuus antaa perin, sen tuotto käy kaupaksi epärationaalisuuden markkinoilla. Hallitsen vielä kunnon "research"-perinteen, joten voin lähteä seuraamaan.

Tutkimuksia voi arvioida myös siitä lähtökohdasta, että kuka ja missä voisi olla vastaanottamassa tutkimuksia. Käsitykseni oli siis selkeästi vaikuttavuuden tai ainakin läheisvaikuttavuuden arvioiminen. Jos voi tehdä tutkimuksia sekä nähdä, kuka ja missä ne "kasvattaa", se merkinnee aika lailla parempia vaihtoehtoja. Vastaanottaja voi valita, valita eri mahdollisuuksia, koska niistä saataisiin hyötyä. Kun lähtisin tarjoamaan tutkimuksia, ne pitäisi ensin suunnitella ja sen jälkeen hahmottaa tasollaan, joten sen työn tekemistä säätelee aika, ja siihen tarvitsee rahoituksen. Kasvatus on tarpeen usealle, koska ei ole muutosta, jos ei osata suunnitella sekä tutkia ja sen jälkeen pyrkiä hyviin sovelluksiin. Kasvatus on parhaimmillaan tutkittuun tarpeeseen. Siis voi tarvita muutosta, mutta enemmän sopivan muutoksen voisi saada, jos alkaa tehdä yhteistyönä muutokseen valmistavaa kasvua.Pieniä tutkimuksia voi teettää ihan kylä tai kunta. Pääasia, että on olemassa tutkimustarvetta. Laadulliset tai innovatiiviset pienetkin kartoittavan tarpeen tilassa aikaansaadut tutkimukset ovat hyvä, tarpeellinen apu sekä muutostehtävä, johon voi pyrkiä tekemällä sopivia ratkaisuja. Ihmettelen, miksi kunnat ja pienemmätkin yhteisöt eivät turvaa tulevaisuutta pienemmällä tarpeeseen harkitulla tutkimuksella. Koulutuksen evaluaatio on tarpeen myös lähinnä ihmisten apuun turvautumisena. Kuinka tai miten voi parhaiten sovitella yhteen koulutuksia saavuttaaksen parhaiten hyviä ihmisten välisiä sopimuksia sekä auttaakseen enemmänkin taloudellista tai miksipä ei myös sosiaalista selviytymistä.

Yhdistäminen on tarpeen ennen kaikkea muutoksissa, jotka enemmän auttavat ja valistavat kuin entisestään vahvistavat olojen, puutteiden valikoitumista. Kun saataisiin esiin paras hyvä koulutus ja sitä tukemaan kartoitus yhteisistä tai valikoiduista päämääristä, päästään tuottamaan hyvä näkemys yhdistelyistä, jotka turvaa tulevaisuuden.

Yhdistämistä ohjaa tuottavuus. Työelämän tuottavuus mahdollistaa tunteet omista tarpeista sekä vapauksista ottaa osaa. Jos yhteiskunta voi ottaa osaa, yksityisempi yksikkö saa samalla tarpeeseen tuottavuudesta. Mielestäni tämä voi tuottaa jopa työvoimastrategiaa. Tämä tutkimustulevaisuus on etu,jonka pienetkin yritykset antavat, mikäli voidaan  tehdä töitä yhteisten yhdistämisten hyväksi.

Keräily on kertymä ihmisten omia juttuja, muistista noudettuja konstruktiivisia tarina- tai pelastusjuttuja, joiden varaan arjen narratiivinen pelastus rakennetaan. Kuinka pelastan päiväni? Yksikön arki pelastuu, jos juttu selostetaan ja autetaan joka päivä matkaan.Päivästä päivään muutoksia, mutta ajattelun varassa se ei ole mahdollista. Siksi olisi tarpeen muistaa joka päivä omat tarinansa, mutta kertoa ne voi vaan jokainen, jolla on oma ajatus. Ihmisten elämä muuttaa muotoaan vaan aikaa ei ole loputtomasti. On hyvä muistaa terveys siitä, mihin hyvät kokemukset nojaavat.Omassa tarinassa riittää loputtomiin muunnelmia, vaikka se onkin hyvin ajateltu. Postmoderni tarina muistaa ihmisen oman elämän, mutta se karttaa vieraita loogisia vaikutuksia omistajien logiikasta, joilla ei ole tilaa.Tila tarvitaan keräilyn tulosten huomioimiseen ja maksujen vastaanottamiseen. Keräilytalous on huono ja ainoa ratkaisu, kun ei olisi tilaa ajatella. Loputon kertaus ja muuntelu vailla ajatuksia sekä toden elementtejä vaihtuu arkisiin tarpeisiin muualla, siellä, missä tarve koskee juuri rahaa. Rahasta puhuminen on kuitenkin selkeästi tabu. Vaikka todet muuntuvat ihan omistajistaan käsin, ne voi silti kertoa oman logiikkansa siellä,mihin ne rahat sijoittaa. Rahan looginen matka tunnetaan varmasti rahataloudesta.

Tieteilijän sosiaalinen matka kulkee paremmin, koska sillä on varaa puhua, kuinka se ajattelee. Ajattelu korostaa hyviä yhteisiä töitä ja sopimuksia, joiden varassa voi selvitellä, minkä tapaisen loogisen kasvatuksen ja moraalin aika on tullut. Kasvatus, sosialisaatio, yksilöllistyminen tai vaikkapa pieni tulevaisuus  tarvitsee seurakseen ajattelun. Ajattelu noudattaa omia lakejaan ja se perustuu ihan omaan hyvään harkitsemiseen, voiko todesta tehdä totuuden. Ajattelun varassa voi selvittää, kuinka pitkälle oma ajatus kantaa. Kun pääsee selvittämään, kuka tai mikä on totuus, siitä voi tehdä pitävän hyvin kestävän periaatteen, jopa tieteen väitteen ja tarinan. Jos voisi kertoa, miten kestävä asia se on, tulee siitäkin tosi. Ajattelu on matka tulevaisuuteen.

Keräilijä ei voi pelastaa päiväänsä pelaamisella, koska omistaja petaa vaan omat tehtävänsä. Pelaaja muistaa vaihtelun päivät sekä auttaa vaihtojaan, mutta ei tuota kestävää, hyödyksi otettavaa inhimillisyyttä.Pelin loogisuus  muistaa pelaajat, jolloin peli onnistuu, kun voi vaihtaa epäonnistuneen ja harkitsemattoman pelaajan toiseen. Pelaajien loputon vaihto ei tuota kestävää, ei ajattelua, ei omistajan elämää. Peli ei voi mielestäni korvata kasvatuksen aatetta. Onkin hyväksi pitää eroa siihen, mitä omistaja on tai olisi,kun alkaa pohtia sekä miettiä, miten pääsee selvittämään omia ratkaisujaan. Aikuiset tarvitsevatkin kestäviä aatteita. Tosin ne vaihtuu usein pelaamiseen, kun tunnetaan ne tekijät, joilla voi saada nopeat voitot. Mielestäni pitää voida auttaa omaa elämää. Se on tosi sekä looginen valinta.

Keräilyjen päättäminen sekä rajaaminen on tosi, sillä se voi aikaansaada rajaa, jonka puolesta kannattaa olla  taistelija. Omissa rajoissa pääsee vielä suorittamaan, kun taasen ei-rajoissa voi vaihtaa edelleen tyhjiä päiviä toisten tyhjiin päiviin. Tässä on ajatus, jonka puolesta ehkä kannattaa olla vahva. Tällaiseen rajanvetoon pitää saada myöskin yhdistäminen eli kasvatuksessa tai aikuiskasvatuksessa pitäisi alkaa hallintaa ja laittaa alulle rajat pystyttävää demokratiaa. Korostan hallintoa, sillä omatoimisuus on hyväksi, mutta yhteisöllinen ratkaiseminen voi  tapahtua ainoastaan sopimalla. Ratkaisut voidaan perustaa, jos on sopimuksia. Tällainen sopimuskäytäntö ei olisi demokraattinen, mikäli ei aiota ottaa osapuoliksi kaikkia osallisuutta tarvitsevia.

Pyörittääkö maailma ihmisiä vai päinvastoin? Jos lähtökohdaksi asetetaan demokratia, se sallii usein enemmän kuin yksinomaan ratkaisut. Voi tehdä päätelmiä ja tuloksia ihmisten mieltä koskevasti, mutta usein se  unohdetaan. Hallinto käytäntöineen asettuu vastustamaan vaihtoehtoja, kun se pyrkii uusiin vahvistaviin tehokkuuksiin. Niin tehokkuudesta pääsee valitsemaan, kuinka tuotot ohjataan. Tulos on vahva ja anteeksi voi saada, kun ohjauksen menetelmät epäonnistuu. Näin pyörittäjien tehokkuus vahvistaa ilmanalaa, johon kertyy pelkkää kuplaa. Tulos ei korosta muutosta vaan tehokkuus vahvistaa alistusta tehokkuuden markkinoille. Se pelastaa päivän tehokkaalle. Kun puhuu yleensä markkinoista, se ei tarkoita varsinaisesti eri tasoisia juttuja niihin perinteisiin markkinoihin liittyviin tehokkuuksiin, sillä elämä antaa ja ottaa. Saa tuloksia, jos haluaa. Kuitenkin markkinoita ohjaa samanlainen logiikka uusiin ideoihin tarvittavista uutuuksista. Jos velka kasvaa, saa markkinat vähän tuloa, mutta uutuus pelastaa. Samoin käy julkisen talouden, sillä jos matkat onnistuu, saa sieltä virikkeitä, kun taasen epäonnistuminen vie pois virikkeet. Julkiseen vai yksityiseen? Eroa on vain rahoitus, koska tulos on sama eli oma elämä jää, jos ei ole tilaa. Pyörittäminen tosin takaa ideoille tilaa, ja vaan ideoille, ja hallinnon jääminen tai kuihtuminen on tosi vahvuus sille, joka pelaa omaa etua. Siksi on tarpeen pelastaa hallinto, mutta  vaikka olisi tilaa, ei synny uusia innovaatioita, jos on liian vähän tuloksia. Hallinnon teko on hyvä, jos sallitaan, mihin rahat ohjataan. Tarvitsemme ennakoivaa mahtia, jossa voisi olla mukana myös inhimillisyys eli sitä tarkoitan, mihin jää varaa, kun tehokkuus läpäisee kaiken ja kun on hyviä tuloksia. Sallisin  enemmän varaa hyvään talouteen, johon sopisi hyvä ihminen, kun se aina tarvitaan. Ennakointi on tarpeen. Menot ja tulos, ne kumoutuvat jokaisen vuorovaikutuksen jälkeen?

Olisi tarpeen muistaa pysyvyys harkittaessa talouselämän hallintoa. Se lähtökohtana jää talous hallintoon, mutta oma elämä enemmän omaksi. Menetetyt talousasiat voisi ajatella olemisen tarkoitukseksi, sillä tuloksia voi saada raunioilla. Jopas jotakin!

Tulos on varma, kun säästöä jää, ja jos niin tapahtuu, voi siitä tehdä tuloksen. Moni asia pelastuu muutokseen, ja siihen perustuu hyvä hallinto, kun se pelastaa uusiin tekoihin, antaa tilan muutoksille sekä innovaation sykleille. Se muuttaa muotoaan sekä vaihtaa olemisen kulloinkin toiseen, ja maailma menee muutokseen. Tuloksia saa kuka vaan, jos tuntee talouden. Siihen voi vaihtaa ihan jokainen oman olemisen. Vaihtoa on kaikki, mikä muuttaa muotoa. Tähän perustavaan näkemykseen voi sitten uudistaa yksikön talouden. Saa seuraksi oman asioinnin sekä tuloksen, sillä oma elämä muuttu aina tulokseksi, jos on vaihtaa uutuudet  olemiseen. Tämä näkemys  on intuitiivinen, mutta vaan se perustaa asiointia uusiin puitteisiin.

Talous, hallinto, ihmiset ja yksiköt  vaihtuvat, jos uudet suunnitelmat sallitaan sekä muodostetaan jopa ikiaikaisia vaihteluita. Kun nimittäin tuntee historian, saa siitä seuraa. Voi tehdä tuloksia ja päästä eteenpäin. Pienten syklien kautta muodostuu uusia aaltoja. Ne ennakoivat  uusia aikoja. Suunnittelu  muodostuu globaaliksi, ja  siitä syntyy tuloksia. Tulosten malli muodostaa historiaa, ja se selostetaan. Näin hallinto jää innovatiiviseksi.-Teksti oli Ritvan oma visio teemaan, johon liittyy hallintotieteen maailmankongressi tänä vuonna.

Welcome to the IIAS-IASIA Congress
Bali 12-17 JULY 2010 

---

CALL FOR PAPERS FOR IIAS THEME 

  

PUBLIC ADMINISTRATION FACING NEW DYNAMICS:

Constraints, Innovation and Sustainability 

All societies today face a dramatically changed global situation compared with a few decades ago, further lightened by current crisis, and public governance must adjust in consequence.

Within their respective national environments, a steadily rising number of countries have to deal with massive change such as demographic shifts, migration, ethnic issues, the urban-rural balance, societal disruption, major economic restructuring, income redistribution, managing technological developments, crisis management, or, post conflict and security situations.  The traditional tasks that governments and their administrations must undertake have in consequence multiplied, and grown that much more complex in scope.

However, states cannot expect to do so effectively if they do not take fully into account, each in their own historical perspective their specific national context and administrative ways of doing things, in short their culture. 

Pyörittäjien valtakunta perustelee asioita omina tarpeina.  Kun Suomi ei tunnusta mikään suurvalta ainakaan olevansa, saa se seurakseen valtavat määrät innovoivia tekoja, joista ei selvää saa, kuinka ne lasketaan. Tuhannet ja tuhannet teot perustellaan ennen kaikkea innovaatioina. Tulos: innovaatiot pelastaa päivän. Siis sinne mennään, mistä löytää rahaa! Näin ajateltu todellisuus pelaa päivän pimeyteen, yön valon katoamiseen. Kuinka paljon voi olla tulosta, jos tunne ei välitä tuoton takuusta. Tuottojako? Nekin on liian kauan onnellisuuden ytimiä, joskaan ei tunneta, kuinka paljon menettää, kun sitoo itsensä muuhun kuin omaan elämään.

Kuinka minusta tehdään tulos? Olen paljon ajatellut, kuinka se tapahtuu. Kun ei tarvitse tuottaa mihinkään lakien ja asetusten turvaa, saa irti paljon kaikesta, ja tulos on turvaa. Niin päästään aikaan, jossa ei enää ole huolta yksiköille taattavasta turvasta vaan tulosten vakauttamisesta ja instituutioiden pysyttämisestä. Työmuodot vakiintuvat tuloksiksi, joista ei tunneta kaikkea, mutta selville saadaan, mistä voi saada hyödyn. Kun on tila muulle, siiihen, mitä ihmisten mielestä tulisi edistää, se saadaan esille muutoksena, josta päästään jälleen eteenpäin ja suorittamaan niihin liittyviä tarpeettomia tekoja.Kukaan ei muista, mistä se alkoi. Tulosjohtamisestako? Tuloshallinnosta? Viranomaisten julkinen tapa tehdä työtä voi pelastua, jos muistavat, kuka vastaa. Virkamiehet vastaa, mutta arvioinnit sekä tulokset omasta työstä saa edelleen muuttaa eteenpäin sopiviksi ihan omasta toimestaan. Tässä merkityksessä tuotan oman tuloksen.

Pyörittäminen voittaa tilaa jokaisen elämässä ja se muistuttaa hyvin paljon valtion toimintaa, koska sitä organisoi vahva valta jossakin aina sen mukaan, kuinka paljon tarvitsevat joukkoja jonkin operaation pyörittämään.Silti, kukaan ei voi ennakoida, koska jokin valtio pistää pelin poikki ja alkaa tuntemaan vastuun.Tulos on selvä,kun tunnemme, miten paljon voitot jakaa ihmisten tulevaisuutta. Tekoja voi olla muita ja paljon enemmän. Se voitto tehdään yksinään, se voitto jaetaan. Kun tuloksia selvitetään, siitä pitää tehdä jakoa. Selvitettäköön, ketkä aidosti tukeakin antavat ja keitä käytetään yksiköissä ihmisten tilaan?

Uusi operaatio tuntee tekijät, joihin kuuluu vastuu.Suurten joukkojen toimesta pyörittäminen on tapahtunut, mutta vastuuta ei ole. Kukaan ei tunnusta tekojaan.Niin vaaditaan raja tehdä oikeusvaltion talo, se, josta saa selville, mihin vastuut jakautuu. Talo symboloi elämän, josta saa tuoton jokainen, kun opitaan auttamaan ja tukea jakamaan.- Runo on kuvaus, ja aika, se riittää.

Tuloskuvauksia on olemassa monenlaisia.Teen selvää, mistä saan tuloksena oman mallin.

Pyörittäminen kelpaa kaikille, koska tuloa jaetaan ihan perusteitta, vaikka on lait sekä määärykset. Tuloksen olisi hyvä muistaa kuuluvan siihen tarkoitukseen, mihin se kelpaa eli töiden tuottavuuden mittaamiseen.  Näitä mittoja ei jaeta muualla kuin työpaikoilla ja esimiesten toimesta. Muu osa julkisuuteenkin liittyvästi kelpaa toki rahaksi vaan ei olisi tarpeen. Kun on kuitenkin myös sellaisia, joista ei saa selvää, mihin heidän työn tulos kannetaan, saa kysyä. Olisi hyvä tuntea virkamiesten  nekin uutuudet, joita saa selvitellä, kunhan ei liikaa ole vastuussa. Niin tulee ottaa mitaksi vastuu. Tulisi muista viranhoidon vastuu myös asiakkaille tai yleensä kansalaisille. Mutta innovaatiot on hyvä lähde jakaa julkisuutta ja tuntea vastuu  väitetysti työn kehittämisestä. Uskallanko sanoa mitään?

Olen kuitenkin vanhempi ihminen, jolla on paitsi paljon opiskeluja myöskin kantaa väittää, mitä palvelut saa aikaan.Työt jakavat ihmiset tulosten perusteella uusiin suuntiin. Jos voi pelastua hyvän jutun varjolla aika paljon vapaaseen innovatiiviseen työntekoon, kelpaa se jakoon. Niin käytetään huonotkin työkäytännöt hyvin, jos saadaan esille tapa tehdä innovaatio työn ytimeen. Miten säätelyt hoidetaan? Sekin asaattaa muuttaa suunnan, sillä voitaisiin perustaa yksiköillekin säätelyä, joilla selkeästi on osa tulosten tekemiseen.Kaikessa muutoksessa voi odottaa uusiakin tehtäviä, sillä työ kelpaa. Onko sitä jaettavaksi? Tulos on nopea vaihtoehto, jos ei tunnusteta työn jakamisen tarvetta. Niin säilyy tunteet työn tarpeellisuudesta sekä työttömien ohjaamisesta ihan uusilla tavoilla. Saadaan selvittää perusteet, jos hallinto mittaa perusteita? Niin ei käy, sillä mittaaminen ei ole tarpeen. Jos sallitaan  epävirallinen organisaatio kaikkialle selonteon makuun, -  se kelpaa. Voi tuottaa  kaikille kaikkea   matkaa epävirallisesta organisaatiosta tukeen tai tukemiseen. Esimerkki  on  peruste vaikkapa työviihtyisyydelle ja kaikille kelpaavan hauskuuden mittaamiselle. Reagointi työuupumukseen on sitten toinen sektori, jolloin pääsee uudestaan samaan, ja kelpaa kaikille miten tahansa pyöritetty elämä. Tulosjohtamisen arki pelaa uutuudet yhä uudelleen. Sektori toisensa jälkeen käy innovaatioon.  Samalla vahvistuu tulos: Kaikki on heitettävä ulos. Kukaan ei sulje systeemiä, niin kauan kun se tuottaa voittoa. Muutos kulkee perässä, alkaa vaatia muutoksia koko ajattelutapaan ja vaihtaa tuloksia inhimillisyyteen. Tekemisten taakka jää taakse, ja aikakausi vaihtuu.

Pyörittäminen - tulosko? Saattaa olla. Innovaatiotiminta tai johtaminen - vaihtoehtoja?

Pyörittämisen retoriikka innovaatioineen vastustaa elämää ilman tuloa ja vaikutusvaltaa? Kun olisikin olemassa henkeä ja vaikutusvaltaa, saataisiin esille monia uudistavia ratkaisuja. Tekemisten apuna on tulos, jossa voi viihtyä, saa aikaan paljon hyvää, mutta jokainen on vastuullinen. Kuinka selvitä valtiossa ilman tuloksia? Se on toki vanhanlainen kysymys. Menetetäänkö oikeus olla olemassa itsenään, kun olemassaolo päättyy ja vanhuus koittaa? Inhimillisyystaistelu voi pelastaa pitkiä vuosia ihmisten hyvinvointiin. Tulevat vuodetko niitä, joita voi viettää ihan itsekseen? Näyttäisi olevan paineet osallistaa ja vaatia niiltä, joita ei työelämä tarvitse. Mitä se merkitsee? Minusta tuntuu sen olevan hyväksi vaan en osallistu enää muutokseen, joka pakottaa sosiaaliset liikkeet esille sekä valittaa ihmisen yksikön omasta elämästä. Tulossa on vuosi, joka toivon mukaan antaa perusteet tehdä sekä uudistaa ne. Jos osallistumista yhä edellytetään, se tarvitsee hallinnon ja rahaa.Toki voi tietysti pyrkiä ohjaaman resursseja sekä luomaan omia ratkaisuja vähän vähemmällä. Kaikessa on toivoa. Silti, ei kukaan voi olla  irrallaan sekä välttää vastuuta.

Integroimisesta huolehtiminen olisi ihan oma asia. Vastuuseen saa siitä voimaa. Integroiminen on ikäänkuin oppimista. Se tehtävä ehkä muodostuu tulevaksi aiheekseni. Kuinka nuoruus ja vanhuus esimerkiksi  edellyttävät toisiaan? Kuinka voi integroida elämäntyöstä käsin. Siis: elämäntyön integraatio. Sellainen on haasteellinen kasvatustehtävä sekä aikuiskasvatuksen luomiseksi että ihan oman elämän tuotokseksi. Tällaisen integraation saa, kun muistelee, mutta pitää aisat kiinni omissa vaiheissa.Tuotokseksi voi ohjauskin auttaa. Siispä tarvitsemme aikuiskasvatuksen sekä hallinnon, johon liittyy oma elämä tuotoksineen. Voiko se antaa ensimmäiseksi vanhuusikäisille? Hallinnon tarve liittyy resurssoimiseen, sillä tuloksia ei voi olla ilman  puitteita. Vanhuuden pedagogiikka - sekö on kyseessä?

Pyörittäjien haaveena on positiiviset tulokset, joten  tarvitaan uskoa ja työtä. Niistäkö päästään eheyteen sekä lapsenmieliseen aitouteen? Vanhustentyön hallinto kelpaa muutokseen käymällä  positiivista kauppaa. Tulen kertomaan,kuinka tapahtuu kasvatuksen parantaminen. Oletukseni olisi parantaa kasvatuksessa mahdollista tilannetta sekä paljon vanhusten tilannetta, sillä siitä käsin pääsee kurkkaamaan taaksepäin - elettyyn elämään. Se aukaisee tien kohden tapahtumia,joihin saattaa aika paljon tuotostakin saada. Se tarkoittaa aikaisemman historian tuottoa, kuinka se on apu tulevassa ja menneestä käsin tuotestusta historiasta. Se tarvitsee tueksi nykyisen ymmärryksen kasvatuksesta.

---------------------------------------

Nykyinen maailma elää tuloksia aivan liian kauan. Pitäisi unohtaa, mihin pyrksiimme, jos kaikessa olisi tulosta omasta takaa. Tänään meitä sitoo yhteinen tietoisuus maailmankaupasta, jossa voisi tilauksiakin olla,kun ymmärrettäisiin, mihin saadan tilaa. Tila olisi tuotava ulkoa sekä muutokset, joita varten tilaa tehdään. Niin tulee kaupasta enemmän muutosta, joka suuntaa tilan tekemiseen. Siihen tarvitsemme eräänlaista sija-arkkitehtuuria ja muutoksia, joista saa selvän, miollaiseen sijaan tarkoituksia luodaan. Niinpä ehdotuksia voisi olla esimerkiksi, kuinka kauan voi vielä tehdä maailmassa sijoja, joihin ei riitä mikään. Tulevaisuus onkin olemassa muualla vaan ei meillä, koska me emme siis ymmärrä, mihin me tarvitsemme ylipaljoutta, tuotantoa ja epäfunktionaalista sijoittelua? Tehkäämme aikuisia, joista tulot ovat sen mukaiset, tehkämme heistä ihmisiä. Tuloksia on silloin odotettava käänteisten muutosten takia, koska muuten emme ole tunteneet tavoitettamme. Tulos: Omistajat lähtee muualle. Ne alkaa tehdä oman sijan, omistaa sen ja alkaa suunnitella ihan omaa juttuaan. Tulevaisuus onkin heidän? Tämä itsessään myönteinen tavoite olisi hyvä kaikille. Alkaako uskoa sekä luottaa tuotteeseen, jonka itse  kukin omakseen haluaa? Tietenkin voisi olla niin. Mikä on ihan omaa? Siitä käsinkö tarkastellaan tulévaisuus tuotteineen? Jos niin voisi olla, tehkäämme se itse kukin ja omaksi tarpeeksi. Itsekkäät kasvatukset voi perustella tuotteilla, sillä niitä voisi taata myös muiden haluta. Tekojakin voi tehdä ihan itsekseen, mutta varoa täytyy, sillä elämme aika vanhaa aikaa. Mikään ei olisi ihan kohdallaan, kun jokainen itsekseen tekisi vaan omia tuotteita.  Niinpä on muistettava tunteet. Muutokset voi kertoa tunteella, jolloin saadaan selville niiden kauppa. Mihin ne haluaa? Siirtää vai suunnata? se auttaa ymmärtämään, mikä on asia. Tulevaisuudessa me olemme sidottuja omiin  asioihin.

Kappaleetkin kelpaa. Ne tuotetaan.Yksittäiset kappaleet tehdään muistoiksi tai vaikkapa lauseiksi,joista päästään arvuuttamaan,kuka ne haluaa. Menekki taattu. Kukapa voi olla parempi. Yksittäislause kelpaa mestarillekin,joka uskoo sanaan. Markkinat tasataan ja autetaan,jotta uusi asia uskotaan. Saadaan oppimiselle paljon tilaa. Uusia lauseita. Ne tarvitaan itse kullekin. Runous alkaa uuden kukoistuksen. Menetellen autetaan, ja alusta loppuun kaikki valitaan. Kunnioitetaan tai valitaan, se kelpaa. Muuten, asia on kunnossa. Aloitamme tekstivallankumouksen työstämällä vanhoja tekstejä. Niihin päästään kirjoittamalla. Uusia tai vanhoja,mutta ne tuotetaan vanhojen parustalta uusia oppimisia varten. Muutenkin tulee olla hyvä. Henkilö on tarpeen ainaostaan,kun valitaan vastaanottaja palkinnoille. Muuten ne leikataan sekä apautetaan yksiköiksi, joista saa selvittää ainoastaan sen taloudellisen perustan tai tuoton, ja siitä käsin arvioidaan.

Uusi kappaletuotanto perustaa ihmisille ihan oman mallin. Kun ei tehdä massoille, voi ihmisten oma persoonallisuus jäädäkin pois, sillä kuka välittää. Onko persoonallisuus tärkeä? Siitä käsin tarkasteltuna ei, kun ihmisten tulee voida aloittaa uudestaan omistajuutta. Menettelee, kun aloittaa omistajuuden olemalla tuottava. Persoonallisuu oli kysytty mieli ihmisten aikakaudella, johon kuului vaan tavoitella uskottavuutta,kun suurten joukkojen piti taistella uskostaan aukeavaan suureen markkinaan. Minulla ei ole uskoa ollutkaan,sillä ne ihmisten tehtävät, joita teen, ei koskaan aukea ilman yhtä asiaa - sitä omaa, ja muuten jää. Uskoakseni se merkitsee yhä vääjäämättä yhden suuren yksikön laatimista per talous, sillä kukaan ei jaksa kunnostaa alituiseen persoonaa ottaakseen vastaan yhteiskunnasta, mitä sille jää. Perhe tai muu, mikä lie kehittävää jää vastuuseen, mutta muutoksen jälkeen alkaa tasaantua ihmisten elämä. Se muuttuu uskottavaksi vaikka ei ole tilaa kehittää persoonallisuuta, koska uskotaan yhä enemmän pieneen totuuteen. Se, mikä riittää turvaamaan taloutta yhden yksikön tarpeena. Mittava yhteiskunta katoaa, ja jää saamatta ihmisten vaivat, koska jokainen tilaa oman mallin. Se riittää. Se malli voittaa, joka kutoo yhteen pienten samojen mallien tuotannon. Talous on hyvä saatava kaikille, joten se uskoakseni riittää tasaamaan yhteisten tarpeiden saatavat. Kukapa vastustaa hyvää tuloa omastaan. Niin saa voittaa tila työlle sekä toimeentulolle. Uskoa voi. Saanen palauttaa tämän eräille, joista en milloinkaan tuloksia saa, sillä niitä vaivaa se sama perhenikama kuin oli ennen minua. Tuloksia voi tehdä, kun omaa sopivat suhteet sekä niissä viihtyvän persoonallisuuden. Nyt kun olen vapaa, sen kerron. Kiitos lukijoille, jos ymmärtävät. Huomenna kirjoitan enemmän...

 --------------------------------------------------------------

Tulokset hukkuvat nykyään tunteisiin. Kukaan ei voi väittää enää itsestään kuin muutoksia, joiden suhteen pitäisi laskea liikkeelle henkilökohtainen "parannus". Tulo siitä voi koitua enemmän henkiseen kuin taloudelliseen perustukseen vaan  -silti- ihmiset ovat vielä liiallisesti välittäneet toivomuksista tuottaa myös elämäntavan,jossa oppii työntekoa. Koulutuksiakin tarvitaan,mutta monissa suhteissa aletaan epäämään myöskin koulutusta.Kukaan ei voi uskoa,että koulutus olisi liikaa. Muuten se sallittaisiin kaikille. Eräät suunnat epäävät tasa-arvoa koulutuksen suhteen, koska yhä opetetaan tarjolla olevista paremmista koulutuksista, että ne ei kaikille voi olla tavoiteltavia. Niin on tarpeen perustella, mikä pitää kaiken muuten kunnossa, jos kukaan ei voi kaikesta osalliseksikaan tulla. Se ei voi olla yksinomaan korkea koulutus. Tuloksia voi tulla muusta, ja enimmäkseen tulee muusta. Mitä siis voi olla muutakin? Tästä asiasta perustelen lauseita. Ne kuvaavat yhä useaa,jolla ei koulutus koskaan tullut omaan osaan ja ei tullut tärkeäksi minkään muodollisen koulutuksen merkityksessä.

 ---------------------------------------------------------------

Lause kuvaa ydinasian jonkin suuren tekstin osalta. Se kuvaa osaajan,joka perustelee väitteitään ilman koulutuksia. Niinpä saadaan kuavat ihmisen oma elämä, ja se ei välttämättä olisi koulutetun ihmisen elämä. Tulos: On tarpeen muuttaa koulutuksen luonnetta. Se täytynee muuttaa kunkin tarjolla olevan tekstin suhteen hyvin paljon omaa elämää kertovaksi. Niin voisi olla merkille pantavaa, kuinka ne kvalifikaatiot, joita ennen psykologian varjossa oli, nykyään ovat perin vähän esillä. Kuvia sekä tekstejä voi esittää kuka vaan, vaan on osattava perustella, mikä asia on oleellisin. Tähän mielestäni kuitenkin on tarpeen osata soveltaa lauseen tutkiminen. Menossa on vaihe, joka perustelee tutkimista. Siitä käsin luopuisin omista haaveista. Siis tulen mukaan tutkimukseen, jos se esittää tarjouksia yhteisestä työstä. Muussa tapauksessa voisin aloittaa kertomaan itse yksin, miksi tällainen tutkimus on alkanut.

Lause on siis perusväite isomman tekstin varjosta. Saatan löytää kuviakin,  jos haluan,koska tunnen siihen ehkä suurtakin tarvetta. On erittäin hyödyllistä pyrkiä valottamaan tekstien ytimiä, siis lauseita ison joukon abstraktiona. Lauseet kuvaavat ison joukon asioita. Iso joukko on kuitenkin enemmän isoon tekstiin kuin ihmisiin kuuluva määre. Saadaan kuva tekstistä,kun kuvataan se, palautetaan se ytimiinsä. Tämä tekstuaalinen ydinsanoma viittaa siis ihmisten puheen ilmentymiseen. Kuinka puhetta voi perustella? Mitä se sisältää? Millainen sana tai kieli sen kuvaa? Jos löydetään perustavat kuvaavat lauseet, sekin on muodostuva tärkeäksi sekä pelastavaksi, kun halutaan esittää informaatio sen kaiken suhteen, miten jokin alue ja teema koostetaan. Kukapa voi olla parempi kuin itse kertoja, kertoja oman elämän kuuluvassa kaipauksessa ja äänessä oman elämän puolesta.

 

Kuinka puhetta voi perustella?

 

Kausaalinen luutuminen perusteisiin ei voi auttaa yhteiskuntaa tukemaan  muuta, - sillä jos muuta on, se tarvitsee osakseen jälleen uusia aiheita, - kuin unelmia ja vapauksia, joista päästään tukemaan  muutoksia ulos maailmaan. Luutuneisuus tukee enemmän kalliita vapauksia,  kun tarvitaan enemmän ja enemmän tukea, josta saa lukea, kuka tai ketkä ryhmät asioita omistaa. Päästään pois maailman kutsusta, jos annetaan tila  politiikan tai tieteen tuntemiselle ja  useammin  etuoikeutettujen logiikan perusteella, koska  tukeminen on osallisuutta. Saa tippuvia pieniä lahjoja maailmasta,jossa tunnetaan se tai tämä ideologia. Ulos, ja sitten maailmaan jonne jo on saateltu   oikea totuus. Niitä pitää etsiä, ja jos löytää, sitä tulee vaatia tukemaan ja enemmän, että päästään lahjoittamaan se seuraaville. Uskon, että  on lähetystyötä hyvinvointivaltion ideologiasta käsin, ja minne viedään  suomalaisen työn unelmaa, ammattiyhdistysliikettä, sosiaalipolitiikka ja muuta, saadaan oikea usko. Toivon, että paremmuus säilyy. Muutoksen taso voi olla suuri, jos joskus toisin aletaan uskomaan, sillä  varoja -vaikka vähänkin-sallii nykyisin ihmisille annettu suora tuki. Luutuneisuus näkyy  siinä, kuinka avautuu uudet maailmat. Niihin  olisi mahdollisuus, kun tunnetaan paremmin  hallitseva tuotanto, talous tai malli. Tunnettua? Ehkä ei, sillä mukana seuraa usein -vaikka ilman tunteitakin - oma etu, ja sitä varten osataan tahtoa ja ajetella sekä siihen onnellisesti pyrkiä. Oma etu on järkevää tahtoa, ja se pitää puolustaa. Tällainen oma etu - ajattelu vie loogisesti maailmaan, johon yhä vähemmän kutsutaan, sillä ne jaettavat edut luotetaan yhä pienemmän saaliin varaan. Saalis ja apu? Yhteinen talous voi huonosti, ja maailma kutsuu saalille? Kuka siihen pääsee, se katsotaan ja jaetaan omien kesken. Niin saa edun valtamahtipeli, josta päästään osaamaan, kuka hallitsee logiikan.

 

Nythän on tunnettua peliä sekin, kuinka ihmiset autellaan pelaamaan. Annetaan sopiva väli tai megatähti, johon luodaan uskoa, ja siihen pyritään. Mekin,jos osaamme, autamme. Julkisuuden kuuluisuus - unelmako? Tähtihetki, kun kuunnellaan - minuako? Tulevaisuus on heti! Se lause muistakaa. Se on mahdollisuus uskoa maailmalle, että minä se olen. Tulkaa kuulemaan ja auttakaa. Sitten myyn osani, ja maailma saa uuden leirin. Se pelastaa uusia auttajia. Saadaan peli. Menot muuttuu monimutkaisiksi ja vaikeiksi, kun saa tilaa enempi peli, mutta se kestetään. Uskollinen auttaja? Se katsoo etuaan, ja saa auttaa, kun tarvitaan. Niin on politiikka luotu, mutta yhden kärsijän etu merkitään tukemaan muutosta kohden sotia ja valtaa. Se merkitsee edun ottamista puolesta maailman tai valtion, ja se autetaan. - Välttäminen, se lienee kommunikatiivista.

 

On parasta olla oma itsensä ja välttää "vapinaa", johon sitoo liika uskoa tai etua tukea ja auttaa vapaita tunteita  tuottavien etulogiikkojen hankkimiseksi. Vapina on ilmaus tulosta,jos ihmiset ei usko ja auta. Pelkoko? Ei vaan vapina, josta päästään ilmaisuun. Kun se laantuu, tukee oma itseys. Siten on oikeus tukea. Saa tilan, ja apu, se merkitsee tuloksia uuden vapauden tahtoa vasten ilmaistuna. Se katsoo etuaan sekä valistaa, mihin vaan, mutta vapaa on ilmaus tai runouskin, sillä niitä teitä nykyään valistetaan. Valistuksen henki, se muuttuu paremmaksi, kun se ilmaus kehittyy, minkä varassa itsekkään ilmaus on hyvä eli muuttuu kehittyneemmäksi, älyäkin vaativaksi. Saa tilaa kehittyä, jos kehittää ilmaisun. Siitä käsin voisi auttaa jatukea muita. Kehittäminen ei ole muukaan tapa kuin avun jakaminen, sillä olemme mestareita  omassa työssä. Se työ on henkistä tai myös taloudellista, mutta muutos on selkeä etu jokaiselle, jonka päämäärä on jakaa valistuksen etua.

 

Ammatti, se muodostuu yhä useammin oman työn varaan. Uskoako? Se merkitsee  enemmän pienyrittäjien tekoja. Niitä tukee valtio, kunhan saa useammin tilan ihmisen oma työ. Pienyrittäjät, niitäkö autetaan? Suomessa tekoja tehdään myös yrittäjien hyväksi, mutta muutoksen valta on yhä useammin  rahalla, josta saa tukea, jos sen kerää. Sen vuoksi pitäisi auttaa työelämää omistajaksi ja senkaltaisen liberaalisen ajattelun edustajaksi, joka suvaitsee uudistaa työelämää. Siitä käsin voisi olla hyvin perillä omien taloudellisten toimintatapojen keräämisestä. Tähän luottaa suomalainen, vaan usein se luutuneisuus on etu, joka estää. Yhteiskuntaremontti, onko tosi? Toivottavasti valtio pienentää korrelaatiota, josta synnytetään teot vaan yhä useamman turhan kuoleman puolesta, vaatimuksen saada ja osata, elää. Vaatimuksen korkeudella se pettymyskin syntyy,kunnes sitten huomataan, on aika unohtaa. Saa sijan - toivottavasti rauha, mutta samalla tuloksia puolesta vapauksien ja tuloksia puolesta uuden työn, ja uskoa autetaan. Hyvinvointia tukee ajatukset työstä, josta ei tule tulosta, mutta vapaus kaventuu? Siis, päästään uskomaan, kuinka mallia parantaa, jos annetaan apu ulkoa ja muututaan kohden valistuneen remppademokratian valistusta. Muututaan, annetaan olla, mennään paremmin mukaan muutoksiin, joista pääsee eteenpäin. Sallitaan uskonvaraisuus, talous ja työnteko, mutta mallitetaan se uudella tavalla. Teemmekö niin? Tupaantuliaisia vietetään kunnantalolla yhä usemmain, koska tuloksia on tulossa, jos osaamme. Kunnantalo demokratiaksi, sinne autellaan kaikki puhumaan, talkootyötä tekemään. Demokratia - se olkoon meidän!

 

Talkoohenki, sekö demokratiaa? Sallitaan. Tulokset voisivat auttaa. Talojakin rakennetaan ja muutosta parannetaan, vaan aika, se muuttaa muotoa. Maailmalta tulee vaikutteet, ja malli, ne kohentuu. Saadaan esille maailma. Tulemme. Menemme. Muutokset alkaa. Uskotaan. Teemme työn taloudeksi ja saamme tuloksen omaksi vapaudeksi. Suvaitsevaisuus - sekin sallittakoon, kun muuten henkeä ei ole. Tehtäköön se uudella tavalla, niin kuin on ollut. Se perustukoon yhä uudempaan suurten maailmojen kuvaan, johon perustellaan jokainen yksikkö - ihan kuin aikaisemminkin, mutta saadaan tila olla oma itsensä. Itsenäisyys, se yksilölle ja tuloksellisuus, sekin yksilölle, mutta tuloja voi jakaa. Sekin tarvitsee tuekseen yhä enemmän uudistusta, jolla pääsee eroon lakaisun kunniasta eli ongelmat hoidetaan. Me saadaan tila olla. Sosiaalinen, voisiko se olla liberaalimpi ainakin ihmisten työssä, jos siihen perustetaan oma yksikkö jokaista uskollista työtään harrastavaa varten. Se olisi samalla muutos kohden vapautta eli muutos sulkee kaiken, mitä  liberaali ei voi käsittää. Se sulkee pois konservatiivisen muutoksen sekä sosiaalisen avun tarpeen, koska uskotaan, että henkeä tuottaa,  kun samalla luotetaan vapauteen ja yksityisyyteen, millä pelastetaan yhteiskunta. Yhteisyys? Se pelastuu, mutta tarvitsemme talkoita. Liberaalin talkoon idea on totuus, josta väitellään. Totuus, josta voi väitellä vaan aikaahan on väitellä. Kunnantalo olisi hyvä. 

Mitä se sisältää?

Kasvatuksessa voi alkaa pitää esillä yhden asian liikkeet, sillä ne tukahduttaa altaan kaiken, mihin vähän resursseja on. Menetetään aikaa sekä rahaa, jos ei tunnusteta ollenkaan ihmisten omaa, siis kokonaista maailmaa ja tuloa, johon voi perusteet luoda ihan itsekin. Kun tulosjohtamista korostetaan, saa sijan aika vahva yksiasiaisuus, ja siitä pääsee ainoastaan huonoon kapeaan putkeen. Kokonaisuus eli oma elämä kuljetetaan putken läpi huono markkinan kauppaan, ja siellä sitten keskustellaan, saako kukaan yhtäkään elämässään auttaa. Niin päättyy vapaus saada ja olla ilman tulahduttavia toimia, talouksia ja mahdollisia repressioita. Teetpä niin, että et ole osallinen vaan kuljet kaupan markkinoita itseksesi sekä ostat mihin tarpeeseen katsot hyväksi tavaroita hankkia, saat kulkea lopun dolorosan yksin. Kaikki ovatkin poäättäneet: Se hahmo tukahdutetaan, josta syntyy liikaa tarvetta kokonaisia markkinoita pohtia. Sitten kulkee valistus eteen ja taakse, kunnes loppu häämöttää. Yhtäkään tavaranostajaa ei saa kuuluttaa lupaan, ei sallia ostaa mitään. Pitää koonta koota ja kuuluttaa, tuon ihmisen takaan huonoksi tavaraksi, joten se markkinoilta lähtee. Tulee siaajn meidän ostokset. Ne kutsuvat kuluttamaan ainoastaan leipää, makkaraa, mutta ei mitään, mihin liittyy kuluttaja-aihe, koska muuten tulee liikaa epäsuomalaisuutta kuvaan. Siihen liittyykin asia: Se kertoo kuluttajan epäsuosiosta. Tulee puhdistaa paikat ei-suomalaisten ja puhuvien vieraskielisten asioista. Tulos: Suomi pitää! Kuluttaja menee masennukseen, takaa luokan, jossa petaa eläkkeitä vahva rinki. Sitten valitetaan, kun kuluttajat maksavat ja ostavat vaan eivät lahjoita.  Tehköön ne saran, josta voi sitten kulkea. Meillekin on saatava sarka kulkea, koska niin oli ennen. Rinki päättää jakaa palkintoja ja antaa malleja, kuinka tulee Suomi nostaa. Taloudesta selviydytään, kun on aikaa. Kuluttajamallit poistetaan, koska kukaan ei voi olla luvassa valitella, kun palvelut pettää. Rinki petaa mallit omistajille, joiden on vastattava teoistaan -, tai he  kuolevat omantuntonsa ääneen.Niin petaa valtio roolit, jotka omistetaan niille, kun on kunniaa. Niinpä aurinkovaltio on luotu tännekin ja Pohjolaan, kunnes voitaisiin kuulla uusia ulottuvuuksia. Ne kerrotaan.

 

Tulosmallit pelaa palaa ja auttaa tulijoita kertaamaan viittomiaan reittejä, kunnes kaikki eksytetään sekä pala hukataan, itkevien suusta katoaa valistuksen järki. Talouselämä mullistetaan jatkuvilla puheilla liberaalien toimesta ja aletaan kertomaan, kuka rinkejä johtaa. Pyritään vaihtoon: Aletaan johtaa sekä kunnioittaa pientä inujaa ja tuloksia työnsä perään kyseleville. Työstään saa palkan, kun osaa auttaa, olla osallinen tai osallistaa. Pienen palkan politiikka kerää varat yrityksille, jotka omistetaan tuhansien vapaiden kaupassa. Ne pelataan pooleissa pienten tehtävien taakse, ja niin pääsemme edustamaan. Saamme edustuksellisen demokratian pienten töittemme varaan. Saamme uloskäynnin maailmaan. Kannatta perustaa ja pientä politiikkaa harjoittaa. Tulos: Oma työ, pieni palkka ja palkinnot vaan suuret tehtävät sekä karttuva osinkotili. Menemmekö mukaan? Hankkiiko kukaan kannustuksia? Työhön voimme päästä olemalla liiallisesti yksin vai ei? Siitä keskustellaan, sillä yhden ihmisen työt varmaan kannustetaan. Ihmisten oma itsenäisyys tulee kunniaan. Olisi hyvä kertoa lisää vaan aika on lisänä huomisen, jolloin istun takaamaan siitä tuloksen...

 

Millainen sana tai kieli sen kuvaa?

Kivojakin olisivat monet, mutta kuvia ei olisi siihen pitämään, missä ihmiset jatkumollaan asuvat. Kielellään kuvaavat omia tuntojaan, mahdollisuuksia ja valmiuksia tuottaa. Millä kielellä kuvaamme? Sanotaan, kuvaamme, jos osaamme. Tuloksia voi odotella, jolloin tahtoa pitäisi alkaa luomaan ja uudistamaan. Tahdon kieli kuvaksi? Millaiseen voisimme tyytyä? Hyvään vai tahtovaan - mihin sekä millaiseen kielenkäyttöön? Tulos: Kieli voi kuvata vaan se riittää ainoastaan kielellisesti riittävän vapaaseen. Siis: Unohtamiseen sekä vapauteen kuuluu kieli. Tahtoa, vapautta, muutosvoimia, kielenkäyttöä vapauteen...tekoja ja ajatuksia...Kuinka ne kuvataan? Tekomme olisivat paljon enemmän muutosta, mikäli ne voisimme kuvata täsmällisesti. Tulosjohtaminen perustelee kielen tuloksilla. Sanat tai muodolliset lauseet voivat olla täsmällisiä. Ne tarvitsemme uskonvaraisuuteen, johon pyrimme. Tulemmeko sillä toimeen? Tulokset tarvitsevat kuitenkin muutakin, ja esimerkiksi tulosten johtaminen voi olla tulos omasta ajattelusta. Kuinka se kuvattaisiin? Tulosten takaaminen ei voisi olla muuta. Se sidotaan siihen, mihin voisimme alkaa pyrkiä, tehdä aikaa ja tapoja voidaksemme tehostaa mm. omia tavoitteita. Tulokset ei olisi enää vapaita, kun ne sidotaan ja kielenkäyttöä ohjataan. Tulosten määrääminen ei olisi tunteilua vaan täsmällisen ohjeen tukemista. Ohjeen tulee olla varma.

Yrittäjyyteen liittyy sama tavoite. On sallittava kuvia kielen taustalla, mentävä takaamaan tulosten voima. Takaamme, että osaamme kertoa ja että tuloksia syntyy. Tekojamme voi olla muita, mutta tuloa ei. Rajoitetut tuloskuvat vihjaavat maastoista, joihin niitä verrataan, esimerkiksi runsaskasvuinen ja heikko tai vaikkapa vehreä kukoistuksen merkkinä. Takaamme:  On hyvä muistella ja lausua yrittämisen lauseet. Ne tutkitaan. Saadaan sanoja ja lauseita, joista kantaa voima ytimien tasoilta ihan ilmaisujen vaihdoksi, jolloin tarvitsemme yhä enemmän ymmärrystä. Sen saaminen voi muodostua hyvin vahvaksi kommunikaatioksi, josta päästään elementtejäkin kertomaan. Ne sitten kannattelevat yhden yrittäjyyden. Kertomuksia voi tulla tuottamaan.

Collega Oy on ydintekijä kertomuksiakin tekemään, kun se hallitsee massamanipulaation hyvän kirjoituksen tasolla. Tulokset: Ne voi saada hyvän yrittäjyytensä taakse.

 

Intuitiivinen ajattelu ja sen tunteminen 

Tässä esittelen vähän enemmän - siitä käsin, mitä tarve koskee, - systematiikka, jolla voin aukaista ymmärtämistä. Jos päästään esittämään lauseita, tapahtumia sekä postuumeja omimalla tekstit yrittäjiltä, siitä voidaan seuraavaksi lausua, miten tai millä keinolla ne pitää avata ymmärrettyinä. Ymmärretty= politiikkaa tai vahvaa argumenttia, josta käsin avataan tie ulos, ulos teksteistä, sekä maailma, johon pääsee puheena olevien asioiden vuoksi käymään. Tulos voisi muodostua yleisemmin oman ajattelun välineeksi. Kukapa voi noudattaa omia mahdollisuuksia noudattaen mitään valtaa, jos se perustuu yksinomaan ulkoisen tavan noudattamiseksi. On löydettävä tekstuaalinen taso, jolle se rakentuu. Sen rakentaminen toteutuu tutkimuksessa. Saatan olla ainoa, joka pyrkii tekstuaalisesti kulkemaan koko väylän kohden yrittäjyyttä sekä sen perusrakenteita. Kun viimein päästään ymmärtämisen systeemiseen tai muuhun osaan, siitä nousee osia sekä valintoja. Ne minun mielestäni tulisi perustella. Osat sekä valinnat olisivat yhä enemmän parasta pyrkimyksessä yhdistää yksi yrittäjän teko tai työ moneen, ei saman vaan eri yrittäjien töihin. Samalla laaditaan - yksi asia kerrallaan - tekoja tai tekotahtoa, jolla kuvata yrittäjien senaikainen työ. Tulos: On oltava yksittäisten tekojen tasolla paljon aineistoa. Sen läpilyöminen kuvaukseksi on parasta aloittaa.

Ymmärtäminen on siis hyväksi. Ilmaukset olisi saatava siis yhä useammalle, jolloin ne voi avata ja yrittää sulkea jonkin osan tai tekemisen väliksi. Samalla vahvistuu uskoakseni enemmän uutta tai valtavaa isoa informaatiota kohden välitystä, jossa tapahtuu tiedon siirtäminen. Siirtäminen on samalla puhetta, koska tarvitaan mediaalisia tekoja. Sovitut siirrot saa toteuttaa omaksuttu media, jolloin siitä syntyy teksti. Tulos: Maailmassa on sitten yksi siirto tietoa ja informaatiota, josta päästään kertomaan, kuka tai missä se syntyy ja kuka sitä tarvitsee. Tiedon informaation sitominen olisi tehtävä samassa tapauksessa kuin on itse tutkimus ollut. Siis: Voi ajatella siihen liittyvän mm. opetuksen välineet. Tällainen kokonainen- ja joko riittää systeemiksi - tapaus voi muodostua tehokkaaksi yhden yrittäjätutkimuksen laajaksi perusteluksi. Tutkimus noudattaa siitä käsin omaa laajaa tasoaan,jolla perustellaan esim. valinnat, joita tarvitsemme ottaaksemme yhden yrityksen kokeiltavaksi. Se yritys olisi mahdollista kunnioittaa palkinnolla. Se siis päätetään, mutta myöhemmin.